Nimi: Rhievin prinsessa Elyscia Adelais Imaigne Godiva,  Esdelin suvusta

- Ikä: 25
- Sukupuoli: Nainen
- Kansalaisuus: Rhieviläinen
- Kasti: aatelinen, prinsessa


TAUSTA
Rakkaalla lapsella on monta nimeä sanotaan, ja prinsessalla ei niitä koskaan liene liikaa. Prinsessa Elyscia, tai no jos oman tahtonsa saa pitää ja yleensä saa, epävirallisimmissa tilanteissa Addie, syntyi toiseksi kaksosvaljakon osapuoleksi kuningatar Elizabeth Adelais Mirella Esdelin, sekä kuningas Tallbot Isascar Henry Esdelin liittoon, Rhievin valtakunnassa. Kuningasparilla oli tuolloin jo ennestään kaksi poikaa ja myöhemmin syntyi vielä kaksi poikaa. Addie oli siis suuren lapsikatraan ainoa prinsessa.  Hän eli ensimmäiset kuusi vuotta elämästään suojattua, onnellista elämää, joka muuttui vain muutaman traagisen viikon aikana, kun kuningatar sairastui kuumetautiin, joka vei hänet mennessään.
Äitinsä kuolema oli Addielle kova paikka ja hän sulkeutui kuoreensa, joka rakoili ainoastaan kaksoisveljen seurassa. Vuosien edetessä sai Addie kokea, millaista oli, kun hänestä koulittiin hienostoneitoa ja samalla hänen uteliaisuutensa valtionhoidollisiin asioihin kasvoi kasvamistaan. Hän peri siinä suhteessa äitinsä kiinnostuneisuuden, tiedonjanon ja lempeyden, eikä haittaa opiskelussa tuottanut sekään, ettei isä voinut kieltää tyttäreltään mitään - ei edes, kun tuo halusi ompelutöiden sijaan opiskella diplomatiaa ja muuta kiintoisaa.
Jotkut sanoivatkin nuoren prinsessan aikuistuessa, että oli sääli, ettei tuo ollut mies, sillä tuosta olisi varmasti tullut hyvä hallitsija.
Olisiko Addie sitten halunnut hallitsijan paikkaa? Pakkohan hänen oli myöntää itselleen, että se olisi ollut kiintoisaa, mutta hän tiesi paikkansa.

Ei prinsessan elämä vain raatamista opiskelun äärellä ole ollut. Hän ikävöi edelleen kovasti äitiään, mutta osaa jo pitää hauskaa ja hymyillä aidosti, sekä osallistua juhlallisuuksiin, sen sijaan, että istuisi nenä kiinni kirjoissa jatkuvasti. Hän on myös perinyt äitinsä tahdon auttaa vähempiosaisia, eikä olekaan yksi tai kaksi ketärtaa, kun hän on livahtanut kaupungin kaduille orpolasten pariin.

Kyllähän Addie on saanut perinteisen prinsessan tapakasvatuksen, sitä ei voi unohtaa, vaikkei se aina ehkä näykkään.


LUONNE

Tähän mennessä on jo varmasti saanut jonkinlaisen kuvan, millainen prinsessa Addie on luonteeltaan. Kyllä, hän on hyvin utelias ja oppimisenhaluinen, joku sanoisi häntä myös vakavaksi, mutta suurisydämiseksi.
Hänen on pitänyt kasvattaa itselleen paksu kuori, joka peittää herkkyyden.
Hän on myös hyvin määrätietoinen ja joskus liiankin suorasanainen nainen, joka saattaa monia - varsinkin miehiä pelottaa, ja hänen isänsä, joka haluaisi saada tyttärensä hyviin naimisiin, harmittaa suuresti.
Joku saattaisi kuvata naista siis ehdottoman kovapäiseksi, ehdottoman oikeudentajuiseksi, sekä aavistuksen ylpeäksi persoonaksi. Vain muutamat ihmiset näkevätkin sen kuoren sisälle, parhaiten ehdottomasti hänen kaksoisveljensä, jota Addie rakastaa syvästi.


ULKONÄKÖ
Prinsessa Addie peri äidiltään, kuten kaksoisveljensäkin, punaiset hiukset. Hieman romuluisesta prinsessasta kasvoi teini-iässä ihan mieluusti katseltava nuorinainen silmäniloksi ihmisille. Ei sillä, että hän mikään nukke silmänilona olisi halunnut olla. Hän tiesi kuitenkin lapsesta saakka, että häneltä odotettiin edustettavuutta ja kyllä hän siihen tarvittaessa laittautuukin, vaikka monesti leninkien sijaan pukeutuisi mieluiten housuihin.
Koruista Addie kuitenkin pitää, nainen kun on pohjimmiltaan. Useimmiten hänen pitkää kaulaansa koristaakin jokin äidiltä peritty tai lahjaksi saatu kaulanauha, sekä ranteissa kilisee koruja useampi.
Ylpeästi hän kantaa suunnilleen 168-senttisen, mukavan muodokkaan vartalonsa ja tapana hänellä on astella prinsessalle sovinnaisen niin sanotun leijumisen sijaan, aavistuksen harppomalla.


MUUTA
- On hyvä miekkailija
- Rakastaa kaiken uuden oppimista
- Pelkää ahtaita ja korkeita paikkoja, eikä hirveästi pimeästäkään välitä
- On allerginen kaikille ampiaisensukuisille
- Menettänyt vanhimman veljistää joitain kuukausia aiemmin