Kirjoittettu May 4, 2022 11:07:09 GMT
Kirjoittettu Akka - May 4, 2022 11:07:09 GMTHistoria Maailma osittain tuhoutui ja muotoutui uusiksi, yhdistäen maagisen maan multiversumin toisella puolen ja tuntemamme nykymaailman. Kun maailma viimein asettui uomiinsa, syntyi Alaria, johon mahtuu paljon historiaa; valtakuntia, valtaannousuja, romahduksia, kapinoita ja uudistuksia. Tässä esittelemme historian ensimmäisen valtakunnan perustamisesta lähtien aina nykypäivään saakka. LEGENDA: MULTIVERSUMIN MAA, NAKGINIA Nakginian kuningaskunnassa, jossa elivät kirjava määrä maagisia olentoja ja ihmisiä, hallitsi oikeudenmukainen ja rakastettu kuningaspari. He pitivät rauhaa yllä, selvittivät kansan välisiä kiistoja ja lepyttivät alkavia sotia, jotta kaikilla olisi hyvä ja turvallinen elää heidän valtakunnassaan. Oli onni elää valtakunnassa, kunnes kuningasparin oli aika siirtyä ajasta ikuisuuteen, johtamaan uusia maita uusissa universumeissa – tai niin legendassa kerrotaan. Kruunun taakan sai kantaakseen kuningasparin ainoa poika, prinssi Jalomielinen, joka oli kasvatettu nimensä mukaiseksi. Kaikki eivät kuitenkaan huolineet Jalomielistä kuninkaakseen, sillä perinteiden mukaan kuninkaalla täytyi olla hyvä ja lempeä kuningatar, joka jakaisi vallan taakan ja estäisi yksinvaltiasta muuttumasta diktaattoriksi. Niin Jalomielinen riensi etsimään kuningatarta rinnalleen, tavaten prinsessoja, hovineitoja ja muita ylhäissyntyisiä morsianehdokkaita läheltä ja kaukaa. Nuoren kuninkaan sydän saattoi olla kultaa, mutta hänen kasvonsa olivat toista maata, eikä yksikään neito avannut sydäntään hänelle – päin vastoin, suurin osa piti häntä kuvottavana ja teki kaikkensa, etteivät vain joutuisi avioon hänen kanssaan. Mitä enemmän naimakauppoja peruuntui, sitä synkemmäksi tulivat valtakunnan ajat muuttumaan. Rakkauteen pettynyt, sydämensä kovettanut Jalomielinen ei voinut olla kuulematta, mitä hovissa kuiskailtiin. Häntä ei pidetty todellisena kuninkaana, vaan useimmille alamaisilleen hän oli yhä prinssi, joka vain koetti isänsä kruunua nähdäkseen sopiko se – eikä se suurimman osan mielestä sopinut. Asemaansa lujittaakseen Jalomielinen ryhtyi hallitsemaan rautaisemmalla otteella, eikä hänen hovissaan ollut enää sijaa hyväsydämisille tyhjäntoimittajille. Vain vahvimmat selvisivät kuninkaansa rinnalla, muut poljettiin armotta maahan – eikä sekään riittänyt Jalomieliselle. Hän kävi kieltämään rakkauden, eikä naimakauppojakaan saanut enää perua, kun alustava lupaus oli annettu. Kaiken lisäksi avioituessa tuli todistaa miten naimisiinmeno hyödyttäisi kumpaakin osapuolta sekä noiden sukuja – ellei hyötyä voitu todistaa, katsottiin liitto tunteisiin perustuvaksi, toisin sanoen laittomaksi ja mitä ankarimmin rangaistavaksi. Kansalaiset saivat viimein tarpeekseen kuninkaansa hirmuvallasta ja kävivät hyökkäykseen tuon joukkoja vastaan. Taistelun huipentuessa kuninkaanlinnan edustalla, kaikki sotilaat käyttivät magiaansa yhtä aikaa, aiheuttaen tällä valtavalla energianpurkauksella repeämän tuntemamme maailman ja yliluonnollisen välille. Tanner tärisi ja taivas salamoi, kun ennen niin auvoisa maa murtui kansan alta ja sulautui yhteen vieraan voiman kanssa. Niin alkoi hidas yhteenmuotoutuminen, joka kesti jopa kymmenien vuosien ajan, ennen kuin uusi maailma viimein asettui nykyisiin uomiinsa. LEGENDA: YHDISTYNYT MAAILMA, ALARIA Maailma, johon magia yllättäen tempautui, oli meidän tuntemamme nykymaailman uskonnon kohokohta, vuonna 2021. Magian energiapurkaus aiheutti kaaosta, mantereet muuttuivat, merten vetäytyessä ja noustessa toisaalta, yhdistäen sekä muokaten tuntemamme maapallon aivan uuteen uskoon, erilaiseksi ja uudeksi planeetaksi, joka nimettiin myöhemmin Alariaksi. Ihmiskunta totutteli uuteen maailmaansa, sen kasveihin, sen eläimiin, sen ilmastoon - hajaantuneena ja eksyksissä, vailla selkeitä yhteiskuntia. Samaan aikaan, magian mahti pysyi piilossa, vuosikymmeniin tästä uudesta voimasta ei tiedetty, ei ennen kuin muuan pappi itki maanjäristyksessä menetettyä kirkkoaan. Hän toivoi hartaasti rukoillen kirkkonsa palautumista eheäksi, loihtien siten puolivahingossa tuhoutuneen kirkkonsa tuhkasta, takaisin hulppeaksi ja koristeelliseksi rakennelmaksi. Tapahtunut käänsi hajaantuneen ihmiskunnan kirkkojen katseet tähän yliluonnolliseen voimaan, luullen magiaa Jumalan lahjaksi, keinoksi jolla ihmiskunta voisi nousta ja rakentaa uuden kotinsa Alariaan. Kirkkojen papit ja papittaret opiskelivat magiansaloja, jättäen oppinsa vain omiin piireihinsä, taitaen pian tämän uuden mahdin yhtä hyvin kuin osasivat hengittää. He rakensivat tuhoutuneesta maailmasta ihmiskunnalle valtakunnan, Illenardin, johon jokainen oli tervetullut. Kirkko hallitsi Illenardia tarjoten vain hyvinvointia ja vaurautta seuraajilleen. Magian mahti kuitenkin sai kirkonväen vallanjanoisiksi, he tekivät kaiken työn, joten heidän kuului saada enemmän. Kirkonväki käytti magiaansa kansalaisiin, omien etujensa ajamiseksi, jakaen pian ihmiskunnan jyrkästi maageihin ja magiaa taitamattomiin orjiin. Kansalaiset uskoivat olevansa voimattomia magiaa taitavan kirkonväen edessä. Ainakin siihen asti kun ensimmäiset rohkeat, kasasivat pienet joukkonsa ja repi yön varjoissa pappeja ja papittaria vuoteistaan ja poltti rovioilla. Äkkiä magia muuttui Jumalan lahjasta, Helvetin syövereistä saapuneeksi kirotuksi noituudeksi. Kansa sytytti soihtunsa ja niin alkoi noitavainot kirkkoa vastaan. Kaikki magia ja sen harjoittajat olivat loisia Alariassa, joten nuo täytyi tuhota hinnalla millä hyvänsä. Sota magiaa vastaan alkoi, ihmiskunnan vähäinen teknologia onneksi riitti maageja vastaan ja pitkän, raskaan sodan päätteeksi kaikki magiaan liittyvä lähes pyyhkäistiin pois maankamaralta, eikä jäljelle jäänyt kuin harvat sodasta selvinneet. Suuren sodan aikana Alariaan vapautunut magia muutti paitsi ympäristöä, myös eläviä olentoja - jopa ihmisiä, joilla ilmeni mutaatioita ja lapsikuolleisuutta sekä tuhosi Illenardin valtakunnan, hajaannuttaen ihmiskunnan jälleen kerran. Tästä syytettiin magiaa ja sen harjoittajia, sillä he olivat avanneet Helvetin portit ja päästäneet epäpyhän noituuden maailmaamme, Jumalan rangaistessa muita ihmisiä kirouksillaan. Jäljelle jääneet harvat papit ja papittaret pakenivat, lopulta unohtuen tyystin menneisyyden legendoihin. TUHKAN VALTAKUNTA, CRARES Uudelleen hajautuneessa maailmassa kaikki muuttui, kun eräs kansalainen oli kuullut legendan onnen ajoista ennen Jalomielistä, ennen maailmaan tunkeutunutta magiaa, ennen sotaa. Siitä inspiroituneena tämä Raghunin klaanin vesa ryhtyi yhdistämään erilleen sodan aikana hajaantuneita kansalaisia lippunsa alle, aikeenaan perustaa oma valtakunta magian jälkeensä jättämiin raunioihin, suojaksi epätavallisilta Alariaan syntyneiltä olennoilta. Hänet julistettiin kuninkaaksi ja ensitöikseen hän lupasi kovimmin työskenteleville kannattajilleen aatelisarvoja ja vaurautta, mikä innoitti yhä useampia paiskimaan töitä hänen visionsa eteen. Niin Craresin valtakunta kohosi, uusi ajanlasku käynnistyi ja ihmisten kultakausi sai alkaa. ULRICK RAGHUNIN VALTAKAUSI - ENSIMMÄINEN KAPINA Valtakunta rakentui ennätysvauhtia ja elämä asettui uomilleen. Aateliset olivat työnsä tehneet ja nauttivat nyt palkkiostaan, työläiset löysivät itselleen alituiseen uutta tekemistä sivilisaation kehittyessä ja rahvas haki vielä omaa asemaansa tässä muuttuneessa maailmassa. Siinä missä magiaan perehtyneet olivat unohtuneet menneisyyteen, muutamat alkemistit nousivat nopeasti kuninkaan suosioon ja saivat pitkästä oppitaipaleestaan palkaksi valtakunnan korkea-arvoisia virkoja. Alkemiaa, kun ei suoraan yhdistetty uskonnon lahkon magianharjoittajiin, vaan pidettiin omana tieteenään. Alkuun kaikki vaikutti hyvältä, toimivalta ja oikeudenmukaiselta, mutta kun sukupolvi vaihtui, uusi kuningas kruunattiin ja aatelisarvot perittiin, alkoivat kansalaiset kyseenalaistamaan vallitsevaa yhteiskuntarakennetta. Aiemmin aateliset olivat tehneet suurimman työn ja saaneet palkkionsa – heidän poikansa ja pojanpoikansa sen sijaan nauttivat rikkauksista, joiden eteen he eivät olleet tehneet mitään. Ensimmäinen kuningas oli yhdistänyt kansat ja perustanut Crasesin, mutta nykyisin valtaistuimella istui tuon pojanpoika, Ulrick Raghun, jonka huikentelevainen elämäntapa herätti kunnioituksen sijaan katkeruutta rahvaassa, jonka osaksi jäi köyhyys, nälänhätä ja kulkutaudit. Sen lisäksi voimakkaita, rujoja mutaatioita kantavat henkilöt oltiin orjuutettu rikkaiden palvelijoiksi, sillä heidät rinnastettiin hirviömäisiin Helvetin demoneihin, eikä heidän kansalaisoikeuksiaan valtakunnassa tunnustettu. Niin ero ylhäisön ja alhaisen välillä kasvoi kasvamistaan, kunnes kaikki tämä kulminoitui vuoden 50 kapinaan, joka sai alkunsa, kun rahvas sai taakseen alkemistien veljeskunnan ja hyökkäsi valtakunnan keskukseen. Huhu kapinasta kuitenkin tavoitti kruunun henkivartion ja he ehtivät evakuoimaan kuningas Ulrickin sekä muutamia hovissa majailevista aatelisperheistä vain hetkeä ennen hyökkäyksen alkamista. Heidät vietiin suurten sotajoukkojen turvaamina ulos kaupungista, lopun joukkojen jäädessä ostamaan heille aikaa pitämällä hyökkääjät loitolla. Kruunun sotajoukkojen täyteen mahtiin valmistautuneet alkemistit vastasivat kanuunojen pauheeseen tuhoisalla voimalla, joka repi energiansa heidän ympärillään olevasta kapinamielisestä rahvaasta, kaupungin puolueettomista kansalaisista, vastapuolella olevista sotilaista, kaupunkia ympäröivästä maasta, kasveista, puista... Kaikesta elollisesta kilometrien säteellä. Alkemistien tarkoituksena oli vain murtaa linnan muurit ja teloittaa tuhlaajakuningas, mutta tilanne karkasi käsistä eikä leikkiä voinut lopettaa kesken – ne alkemistit, jotka ymmärsivät mitä oli tapahtumassa eivätkä halunneet osaa tai arpaa siihen, maksoivat keskittymisensä herpaantumisesta omalla hengellään, ruokkien siten kaupunkia tuhoavaa voimaa entisestään. Räjähdys räjähdykseltä kaupunki murtui, eikä jäljelle jäänyt kuin kourallinen omasta mahdistaan juopuneita alkemisteja, jotka lojuivat henkitoreissaan vielä silloinkin, kun kruunun joukot palasivat kaupungin raunioihin etsimään eloonjääneitä. Sen sijaan he löysivätkin alkemistit, jotka tuomittiin ja teloitettiin siinä paikassa maanpetoksesta sekä joukkomurhasta. Kaupungin tuhon jälkeen kuningas siirsi valtakunnan keskuksen maan Eteläisempään osaan, missä häneen suhtauduttiin hivenen suopeammin kuin Pohjoisessa. Huhut kapinasta olivat jo levinneet, mutta niitä hillittiin virallisella tiedonannolla, jonka mukaan alkemistit olivat hyökänneet kruunua vastaan ja vallanhimossaan teurastaneet tuhansia viattomia. Väitettä tehostaakseen kruunu vangitsi ja teloitti loputkin valtakunnan alkemisteista huolimatta siitä, olivatko nuo osallistuneet kaupungin tuhoon, saati olleet tietoisiakaan siitä ennen koko tapahtumaa. Alkemiasta tehtiin yhtä laitonta kuin menneisyyden magiastakin ja se maalattiin vaaralliseksi valtakuntia sekä elämiä tuhoavaksi taikuudeksi, joka mädätti henkilön sielun ja sai tuon käymään surmatöihin omia läheisiäänkin vastaan. Kaikki alkemiaan liittyvä pyrittiin kitkemään pois kansan keskuudesta, osa siitä tuhottiin, osa taasen lukittiin kruunun haltuun. Vuosikymmenet kuluivat, kuninkaat vaihtuivat ja kaikessa hiljaisuudessa kansan muistot alkemisteista hiipui vuosien havinaan. UUSI VALTAKUNTA, FALKOR - TOINEN KAPINA Ulrick Raghun sai pojan nimeltään Varog; Varog sai pojan nimeltään Arvik; Arvik sai pojan nimeltään Eriak; mutta Eriakin ei onnistunut saada poikaa, vaikka hän kuinka sellaista toivoi, yritti ja rukoili saavansa vaimonsa kanssa. Lopulta kuningas päätyi petiin maksullisen naisen kanssa, ja tämä nainen synnytti hänelle esikoisen, Richardin. Tätä käytiin kouluttamaan kunnolliseksi, sotilaalliseksi nuorukaiseksi ja pesunkestäväksi prinssiksi, vaikka sokeakin näki ettei tuo ollut kuningattaren verta ja lihaa. Nuorukaisena prinssi oli kaikkea, mitä tulevalta kuninkaalta voitiin vaatia – mutta silloin tapahtui ihme, sillä kuningaspari saikin yhteisen jälkeläisen, joka kiilasi Richardin oitis pois perintöjärjestyksestä. Sitä ei suinkaan nielty purematta, vaan aikansa juonia punottuaan kuninkaallinen äpärä käytti suhteitaan kruunun sotajoukkoihin, joiden parissa tuo oli palvellut nuorukaisena, ja käynnisti yön selässä vallankaappauksen. Vanha kuningaspari surmattiin ja nuori kruununprinssi heitettiin tyrmään, sillä tuo oli tarkoitus mestata aamunkoitteessa kaiken kansan nähden. Kruununprinssille uskolliset vartijat kuitenkin vapauttivat ja kuljettivat nuorukaisen turvaan verenhimoiselta velipuoleltaan, eikä tuota ole sen koommin nähty – useimmat uskovat tuon jo kuolleen. Vallankahvaan noustuaan Richard teki kaikkensa löytääkseen kadonneen kruununprinssin, siinä kuitenkaan onnistumatta. Mitä pidempään kului, sitä vainoharhaisemmaksi kuningas kävi, ja sitä julmemmin tuo kohteli alaisiaan, odottaen noiden pettävän hänet hetkenä minä hyvänsä kuten hän oli pettänyt omat perheenjäsenensä. Aseettomat ja kouluttamattomat kansalaiset pelkäsivät nousta kruunun valtaa vastaan, kunnes he löysivät riveistään muutamia salaisesti alkemiaa ja magiaa opiskelleita yksilöitä, jotka olivat valmiita tekemään mitä tahansa päästäkseen eroon epäkelvosta kuninkaastaan. He olivat aivan liian heikkoja ja harvalukuisia toistaakseen historiasta tunnettua ja kaupungin tuhonnutta voimannäyttettä, mutta heidän onnistui kuitenkin saartaa kuningas ja haavoittaa tuota, ennen kuin sotilaat puskivat heidät takaisin lähtöruutuun. Kuolonkielissä käyminen näytti herättäneen kuninkaan taistelutahdon, eikä siitä mennyt enää kauaa, kun kapina saatiin nujerrettua. Kapinalliset perheineen ja lähipiireineen teloitettiin julkisesti, eikä ketään tapahtumiin liittyvää (ja joissain tapauksissa liittymätöntäkään) jätetty rankaisematta. Kaiken lisäksi kapina oli nostanut esille uuden ongelman, nimittäin yliluonnollisen paluun – ja ensi kertaa vuosiin yliluonnollinen nähtiin todellisena uhkana, joten se tehtiin kokonaan laittomaksi. Kruunun sotilaat kiersivät talosta taloon, kokosivat kaiken yliluonnolliseen liittyvän suuriin kokkoihin, ja polttivat ne maan tasalle. Niin magian ja alkemian rippeetkin riistettiin niitä salassa harjoittaneilta henkilöiltä, jotka olivat vaalineet muinoin oppimiaan salaisuuksia ja kuiskineet niitä polvelta toiselle yli sadan vuoden ajan. LÄHTÖTILANNE Viimeisimmästä kapinasta on vierähtänyt 30 vuotta. Niin kuninkaalliset kuin kansakin on haavansa nuollut, muttei suinkaan unohtanut kaikkea sitä tuhoa, menetystä ja verenvuodatusta, joita kapina jälkipuinteineen aiheuttivat. Hallitsija on vaihtunut ja eristäytynyt hoviinsa sotilaidensa ja aatelistensa keskelle, näyttämättä naamaansa juuri koskaan kansan parissa. Kansa puolestaan elää aivan yhtä köyhänä, sairaana ja kurjana kuin aina ennenkin; niin työpaikoista, rahasta kuin ruoastakin on pulaa. Yliluonnollisuuksia pidetään enää vain menneisyyden haamuina ja ne ovat ehdoton tabu, josta puhuminen sotilaiden kuullen voi johtaa kielen menetykseen, tai pahempaan. Harva enää jaksaa uskoa siihen, että elämä voisi olla parempaakin – useimpien taistelutahto on jo nujerrettu ja he ovat taipuneet palvelemaan valtaapitäviä tyranneja.
Viimeksi muokattu May 4, 2022 11:07:33 GMT - Akka
" You can fool all of the people some of the time, and some of the people all of the time, but you can't fool all of the people all of the time. "
|
▹ Esdelin suvun prinssi ja prinsessa, Rhievinin valtakunnasta ovat saapuneet vierailulle!