Drazhan

NIMI ▸ Drazhan Zaytsev

KUTSUMANIMET ▸ Monet tietävät hänet Lordi Zaytsevinä, Herra Drazhanina tai pelkästään Drazhanina ystävilleen. Ei pidä lempinimistä.

IKÄ▸ "Kuolematon" - Syntyi hieman ennen ensimmäistä kapinaa, mutta on nukkunut välissä vuosikymmeniä ja herännyt vasta viimeisimmän kapinan aikana.

SUKUPUOLI▸ Mies

KANSALAISUUS▸ Falkorilainen

LAJI ▸ Ihminen, Kirottu (Dracula)

KASTI ▸ Aatelinen, kreivi

ASEMA :: AMMATTI ▸ Aatelinen- Kreivi, Kuninkaan neuvonantaja



Kirotuksi tuleminen muutti Drazhanin ulkonäköä huomattavasti. Tummanruskeat hiukset ja auringon päivettämä iho menetti värinsä, jättäen jälkeensä kylmät ja kalpeat harmaan sävyt.

Drazhanin ulkonäkö on huolitellun oloinen. Pitkät hiukset ylettyvät hieman lapaluiden alapuolelle, elleivät ole sidottuna siistille, matalalle poninhännälle. Miehen kasvot ovat luisevat - korkeat poskipäät ja terävä leuka, sekä lommolla olevat posket vain korostavat hänen kalvakkaa olemusta. Huulet ovat kapeat ja melko värittömät. Hampaat säilyttävät terävät muotonsa ihmismuodosta huolimatta. Nenä on hieman pieni, mutta sen varsi on suora, miltei haukkamainen muodoltaan. Silmät taasen on usein se ensimmäinen asia, minkä muut huomaavat. Drazhanin silmät ovat pienehköt ja niitä koristaa valkoiset silmäripset, mitä korostaa entisestää mustat kovakalvot. Silmien iiris taas on hyvin vaalean sininen - miltei harmaa väriltään. Mitä verenhimoisempi Drazhan on, sitä suuremmaksi pupillit tulevat - kunnes lopulta silmien sinistä väriä ei juurikaan enään näy.

Drazhan on hoikka, luiseva mies. Hän on ihmismuodossaan noin 178cm pitkä, mutta lähentelee painossaan terveen painon alarajaa. Siinä missä Drazhan on hyväksynyt diettinsä, ei tämä silti pidä siitä erityisemmin - näin ollen aterioiden välissä saattaa olla pidempiäkin taukoja.

Drazhan pukeutuu yleensä parhaimpiinsa, jos hänellä on aikeita olla muiden kanssa tekemisissä. Yksin kotonaan ollessa vaatekerta on simppelimpi, mutta koska hän viettää paljon aikaa hovissa, kuvaa hänen vaatekaappinsa myös hänen asemaansa. Mustat, valkoiset, harmaansävyt sekä kulta ovat usein värejä, joita Drazhan suosii. Hänen kapeita, pitkiä sormiaan myös usein koristaa useammat sormukset. Heikon näkönsä vuoksi Drazhanilla on myös monookkeli, mikä auttaa häntä lukemaan pienempiä tekstejä helpommin.



Drazhan ei ole ystävällisin sielu Falkorin kaduilla. Hänellä ei ole aikaa jäädä rupattelemaan niitä näitä, eikä hänellä ole erityisemmin mielenkiintoakaan moiseen. Ikä ei ole tehnyt hänestä yhtään sen kärsivällisempää ihmissuhteissa normaaleissa sosiaalisissa kanssakäymisissä. Aatelissukuun syntyneenä Drazhanille opetettiin jo nuorena, miten olla varautunut vieraiden halutessa ystävystyä häneen – hänelle ystävyyssuhteet ovat kuin vaihtokauppa; jos mitä muut haluavat häneltä on samanarvoista, kuin mitä Drazhan haluaa heiltä, voivat he olla kavereita. Tästä syystä arvatenkin Drazhan luottaa harvoin kehenkään täydellisesti. Hän on varautunut, muttei kumminkaan vainoharhainen. Hänellä on myös selkärankaan iskostuneet käytöstavat, joten hän harvemmin on kenellekään töykeä vain sen ilosta.

Drazhan on itsevarma ja joskus jopa ylimielinen, vaikkakin jälkimmäinen on saanut viimeaikoina kolahduksia, mikä on tehnyt hänestä hieman varovaisemman näinä päivinä. Drazhanissa on myös tiettyjä pakkomielteisiä piirteitä, jotka eniten esiintyvät hänen tavoitteenaan tuoda edesmenneen veljensä takaisin eloon. Hän on myös katkera suvulleen, huolimatta siitä, että hänen kiroamisestaan ja siihen liittyneistä ihmisistä ei ole yksikään enään hengissä, vaan heidän asemansa ovat jo periytyneet lapsille ja lapsenlapsille.

Tuttavien ja ystävien parissa Drazhan on hieman avoimempi ja ystävällisempi. Hän on kumminkin oppinut mies, joka nauttii tietonsa jakamisesta ja opettamisesta nuoremmille sukupolville, taikka ystävilleen, jotka osaavat arvostaa hänen opetuksiaan. Hän pitää myös ystäviään korkeammalla korokkeella, vaatien heiltä paljon parempaa suoriutumista, käyttäytymistä, ynnä muuta, kuin muilta vierailta ihmisiltä.

Drazhan on käyttäytymiseltään yleensä hyvin tyyni ja hallittu. Hän käyttäytyy vieraiden seurassa ystävällisesti, mutta hillitysti. Hän harvemmin edes vilkaisee rahvaiden suuntaan – syynä enemmän epävarmuus kuinka käyttäytyä heidän seurassaan sekä itse lait, kuin niinkään suorainainen inho, jota näkyy muiden aatelisten seurassa paljon.

Drazhan ei ole erityisen romanttinen henkilö, eikä hänellä yleensä olekaan aikaa tai jaksamista parisuhteisiin. Romanttisissa suhteissa mies ei välitä niinkään siitä, onko vastapuoli mies tai nainen. Hän arvostaa älykkyyttä ja pätevyyttä enemmän kuin hellyyttä. Drazhan ei olekkaan lempein rakastaja, vaan hän osoittaa välittävänsä pienin elein ja huolella mietittyjen lahjojen avulla.

Drazhan on myös varsin utelias mies. Hän nauttii uusien asioiden oppimisesta ja etenkin magia on hänelle tärkeä osa hänen elämäänsä, elinikänsä pidentämisen lisäksi. Hän nauttii sen harjoittelemisesta, oppimisesta ja uusien asioiden kokeilemisesta.
Tahdonlujuudensa takia Drazhan ei ole niin verenhimoinen, kuin monet muut draculaksi kirotut, muttei se aina ole helppoakaan. Vahinkoja sattuu ja jotenkin hänen täytyy pysyä elossa. Perfektionistisuutensa takia hän ottaa jokaisen vahingon itseensä – eikä hän pidä epäonnistumisista.


Drazhan syntyi Falkorin valtakunnassa juuri ennen ensimmäistä kapinaa. Hän syntyi aateliseen Zaytsev - sukuun, ja oli vanhempiensa toinen poika. Drazhan on aina ollut hieman introventtinen, mutta kilpailullinen henkilö. Hän vietti usein paljon aikaa itsekseen, nenä kaikenlaisissa kirjoissa kiinni. Hän ihaili isoveljeään, joten Drazhan usein yritti kilpailla tämän kanssa; yrittäen olla parempi ties missä asiassa - tämän vaihtuen usein kuukausittain.

Poikien vanhemmat olivat usein kiireisiä, joten veljekset viettivät usein aikaa keskenään. Zonov olikin Drazhanin paras kaveri hyvin pitkän aikaa - he jakoivat keskenään lähes kaiken, miten lopulta Drazhan kuulikin ensimmäistä kertaa mustastamagiasta, mistä hän kiinnoistui - toisin kuin Zonov, ken kiinnostui astraalimagiasta. Magiasta tulikin nuorien miehien mielenkiinnonikohde seuraavaksi vuosikymmeneksi.

Drazhanin ja Zonovin isä kuoli eräänä talvena, jolloin suvun johto siirtyi Zonoville, tämän ollessa perheen vanhin poika. Tämän takia Zonovilla ei ollut enään yhtäpaljoa aikaa osallistua magian tutkimiseen ja harjoittamiseen kuin veljellään, joka myös auttoi Zonovia silloin tällöin, kun sitä tarvittiin.

Lähennellessään 30 vuoden ikää, Drazhan teki virheen ja jäi kiinni mustanmagian käytöstä. Huolimatta suvunsa nimen arvosta, tai veljensä puolustuksesta huolimatta hänet kirottiin ja karkotettiin valtakunnasta. Ainoastaan veljensä takia Drazhanin nimeä ei koskaan poltettu sukupuusta ja näin ollen virallisesti Drazhan oli yhä osana Zaytsevin sukua.
Veljekset eivät enään koskaan nähneet toisiaan, sillä viimein, kun Drazhan sai omat vaistonsa - verenhimon - sekä kirotun muodonsa hallintaansa, oli kulunut liian monta vuotta. Palattuaan Falkoriin hän sai kuulla veljensä jo menehtyneen. Tarkkaa syytä kuolemalle ei koskaan oltu löydetty, oltiin vain epäilty iän tuomia komplikaatioita.

Ja näin Drazhan oli yksin. Tämä ei palannut takaisin pääkaupunkiin, vaan lähti kiertämään valtakuntaa. Miehen mielenkiinto magiaa - etenkin mustaamagiaa kohden vain yltyi, ollen miltei pakkomielle. Olihan se sentään häntä ja hänen veljeään yhdistänyt mielenkiinto. Mutta kaiken sen alla, Drazhania ajoi ajatus siitä, että pystyisikö hän kutsumaan Zonovin sielun takaisin tuonolasta jo elävään - tai kuolleeseen ruumiseen. Olihan hän pystynyt herättämään ruumiita henkiin, vaikkakin ruumiit olivat vain sieluttomia olentoja, zombeja - ei persoonia, henkilöitä joilla oli omat ajatuksensa ja mielipiteensä. Drazhan ei antanut tämän lannistaa itseään, vaan jatkoi taitojensa harjoittamista - uuden tiedon etsimistä.

Mutta vuodet kuluivat, eikä vastausta löytynyt. Ja Drazhan... hän oli väsynyt. Ei suinkaan ruumiillisesti; ei, Drazhan pysyi nuorena muiden elinvoiman ansiosta, mutta lopulta Drazhan tahtoi vain levätä.

Hän nukkui vuosikymmeniä - heräten vasta viimeisimmän kapinan aikana; kun maa tärisi räjähdysten voimasta ja ilma oli raskas kaikesta magiasta.
Pitkä tarina lyhyesti, Drazhan päätti palata ihmisten pariin viimein. Tämän nimi oltiin jo jätetty historiaan ja Zaytsevien aatelis suku oli jo miltei kuollut, laskematta muutamaa perhettä.
Drazhan ei aikonut tyytyä rahvaan asemaan - voi ei lainkaan. Hän lähestyi suvun nykyistä päätä, ja esiintyi oman itsensä sukulaisena (Drazhanin pojan pojan poikana) --  eikä se vaatinut paljoa. Olihan hän paljolti itsensä näköinen, kuten vanhoista tauluista voitiin nähdä. Outo ihonväri ja kummat silmät selitettiin samalla tavalla;  kirotun veri häiveni hitaasti verestä ja se näkyi Drazhanin kohdalla outoina väreinä. Tätä ei tietenkään katsottu hyvällä, muttei värivariaatiot onneksi olleet tarpeeksi syytä pienelle suvulle heittää nuorta verta roskikseen.

Drazhan vietti paljon aikaansa hovissa - saaden nimeänsä esille ja ystävystyen muiden aatelisten kanssa.
Mutta, kuten historialla oli tapana; se toisti itseään.

Drazhan oli huolimaton; hän oli miltei kirjaimellisesti kädet veressä kumartuneena ruumiin ylle, mustamagia painavana huoneessa, kun itse kruunin prinssi oli astunut sisään. Miksi? Drazhan ei tiennyt mitä kuninhas oli tehnyt siinä osassa linnasaarta sinä iltana, mutta varmasti joku jossakin vihasi häntä tarpeeksi kovaa.
Drazhan säikähti tätä yllättävää läsnäoloa ja huitaisi magialla prinssiä kohden - mikä ainoastaan huitaisi tämän maskin lattialle.
Tämä saattoi olla Drazhanin onnekkain - tai epäonnekkain teko tähänpäivään mennessä.

Katsos, prinssi piilotteli jotakin maskinsa alla ja tämä asia oli syy, miksi Drazhan säilytti asemansa (paransi sitä oikeastaan), mutta myös sitoi itsensä tulevan kuninkaan palvelukseen. Sinä yönä sidottiin sopimus, missä molemmat osapuolet pitäisivät toistensa salaisuudet. Molemmilla oli jotakin hävittävää, joten sopimusta ei solmittu hyvissä aikeissa - vaan enemmänkin itsensä, ja omien salaisuuksiensa suojelemiseksi.

Tämän takia Drazhan sai eläköityvän kuninkaan neuvonantajan aseman - sekä ylentyi kreiviksi, kun taas seuraavana päivönä kruunattavalla kuninkaalla oli mustanmagian hallitsija takataskussaan.

› Drazhan nähdään yleisesti pätevänä, mutta kiireisenä miehenä.

› Tietyissä aatelispiireissä on ollut puhetta Drazhanin syntyperästä, muutama ei usko Drazhanin olevan Zaytsev-verta, vaan kiristäneen itsensä osaksi sukua. Huhu on lähtöisin Drazhanin kalpeasta ulkonäöstä ja oudoista silmistä, sillä Zaytsev -suvussa ruskeat hiukset ja päivettynyt iho periytyy usein jälkipolvelle.