» Koko nimi
𑁉 Viktor
𑁉 Vlad
𑁉 Risek

» Kansalaisuus
𑁉 Thorianilainen

» Ikä
𑁉 43 vuotta
𑁉 05.05.
𑁉 Härkä

» Sukupuoli
𑁉 Mies

» Kasti | Asema
𑁉 Eliitti
𑁉 Rivisotilas

» --



Pituus 220 cm ja paino 180–205 kg (vaihteleva)

Viktor on olemukseltaan ja ulkonäöltään häijyn näköinen mies, jota ei kannata ärsyttää. Miehen perusilme teräväpiirteisillä kasvoilla on vääntynyt valmiiksi ärtyneeseen ilmeeseen, tuuheiden ja rönsyilevien kulmakarvojen painuessa alaspäin ruttuun, kapeiden huulien vetäytyessä tiukaksi viivaksi ja suuren, koukkumaisen nenän ollessa nyrpistynyt. Hänen ilmeensä, kolhoilla kasvoilla ja leveillä poskipäillä korostaa häijyjä varjoja miehen kasvoilla. Ainoa pehmeys teräväpiirteisillä kasvoilla, on miehen tuuhea tummanharmaan ja iän tuoman valkean sävyissä oleva parta ja viikset. Viktor pitää myös aina olkapäihin ulottuvat, korpinmustat hiuksensa avonaisina, villeinä ja sotkuisina. Tuomitsevaa ja vihaista perusilmettä korostaa miehen harmaavioletin sävyisten silmien tuhansien tikarien lailla pistävä ja alati tarkkaileva katse.

Jos miehen kasvojenpiirteet ei itsessään säikytä, niin vähintään miehen suuri koko sen tekee. Viktor yltää pituudeltaan huimaan kahteen metriin, painon ollessa sopusuhtaisen vaihteleva, vahvan lihasmassan ja pienimuotoisen rasvan mukaisesti. Miehen keho on kuin "kaappi", hänen paksuin käsivarsin varustetut hartiansa ja lantionsa kohtaavat samalla leveydellä, vahvojen jalkojen ollessa pitkäksi venähtäneet, joka estääkin miestä näyttämästä liian tasapaksulta. Sen minkä Viktor häviää kehonrakenteensa takia, nopeudessa ja ketteryydessä, mies voittaa aina voimalla ja kestävyydellä.

Viktor pukeutuu aina erilaisiin pörröisiin taljaviittoihin, tummiin kangashousuihin ja paitoihin, suojaten itsensä erilaisilla nahasta valmistetuista "panssareista". - Kaikki riippuu tietenkin päivän agendasta, kotona voi pukeutua kevyemmin, juhlallisuuksia varten voi pröystäillä jopa erilaisin partakoruin ja työskennellessä on täysi varustus.



𑁉 Helposti ärsyyntyvä 𑁉 Aggressiivinen 𑁉 Impulsiivinen 𑁉 Työnarkomaani 𑁉 Lojaali 𑁉 Järkähtämätön 𑁉 Mustasukkainen 𑁉 Kiihkeä 𑁉

Viktor on mies, joka näyttää siltä kuin olisi noussut sängystä väärällä jalalla, ärsyyntynyt jonkun kasvoihin tai syönyt erittäin hapanta silakkaa aamupalaksi. Hän on siis sukupuoleen, ikään ja asemaan katsomatta kaikkia uusia ja vanhojakin tuttujaan kohtaan äärimmäisen yrmeä ja torjuva, heti herättyään. - Sinun ei tarvitse edes kuin vilkaista väärin miestä ja hän välittömästi antaa oman puukottavan ja halveksuvan katseensa kärventää sielusi. Viktor on sanoiltaan ja eleiltään erittäin itsevarma ja torjuva yksilö, eikä hän sitä muuten ala peittelemään keneltäkään. Mies ei epäröi edes väistää muiden läheisyyttä ja kosketusta, vaan röyhkeästi siirtyy sivuun. Ulkopuoliset saavat koskettaa häntä ja mies heitä ainoastaan taistotilanteissa, ei missään muussa. Hänen puhetapansa ja asenteensa kaikkeen on aina hyökkäävä, jopa riitaisa ja aggressiivinen, keskusteli hän mistä tahansa. Jos siis miehen saa puhumaan lyhyiden murahduksien ja äännähdyksien sijaan. Se johtuu täysin miehen ennakkoluuloisesta asenteesta uusiin ihmisiin ja asioihin, koska Viktor ei pidä uusista muutoksista jos ne koskettavat hänen elämäänsä millään tavoin. Suoraan sanoen, kaikkea uutta kohtaan Viktor on suvaitsematon ja pitää uppiniskaisesti kiinni vanhasta, eikä ole valmis tekemään kompromisseja mihinkään tai kenenkään kanssa.

Työssä Viktor on melkoinen ylisuorittaja ja käytännönläheinen, tekee mieluummin heti kuin suunnittelee päiviä. Mies haluaa aina tehdä työn kuin työn tehokkaasti ja täydellisesti - pienimmällekään virheelle ei ole sijaa lopputuloksessa ja jos muut tekevät virheitä, Viktor kertoo sen suoraan erittäin ärhäkkäästi. Hän on siis erittäin vaativa niin itseään kuin muitakin kohtaan, kaiken on sujuttava suunnitelmien mukaan. Viktor nimittäin antaa itsensä ja koko sielunsa työlleen, jos se sen vaatii ja tekeekin niin epäröimättä. Kuin koko maailma kaatuisi jos työtä ei suoriteta kunnialla ja täydellisesti. Kenties asialla on syvällisempi merkitys, miksi Viktor asettaa suhteensa, järkensä ja terveytensä työntekoon tai sitten hän yksinkertaisesti vain nauttii siitä ja se tuo iloa hänen arkeensa.

Viktorin ystävillä on paljon kestämistä, jos siis miestä jaksaa tai mies itse jaksaa pitkäänkin katsoa tiettyjä naamavärkkejä pidempäänkin. Hän on erittäin tarkka siitä minkälaisessa seurassa viettää vapaa-aikaansa ja vaikuttaa olevan jatkuvasti sotajalalla ystäviään kohtaan. Pienikin ystävän tai tuttavan tekemä virhe saa Viktorin pinnan kiristymään ja otsasuonen pulputtamaan sekä miehen räyhäämään kuola roiskuen kuinka häntä ärsyttää ystävän teko tai sanat. Viktor kun haluaa tasapaksun, muuttumattoman suhteen tuttaviensa kanssa ja samat arvot, jos niin ei ole, mies väkisin sortaa muut olemaan kanssaan samaa mieltä, väkivaltaisin elein räyhäten tai nyrkein. Mikäli aiheet ja arvot pysyvät tuttavien ja Viktorin välillä samanlaisina, miehen kanssa voi käydä mukavaa ja rauhallista keskustelua. Vaikka Viktorissa on kestämistä, on se myös sen arvoista. Mieheltä voi koska tahansa läheinen ystävä tulla pyytämään apua asiassa kuin asiassa, mies ei nimittäin koskaan sano ei ystävilleen. Hän on jopa ystäviään kohtaan erittäin lojaali ja on aina valmis puolustamaan heitä, joten kaikki ei ole pahaa ja ainaista räyhäämistä kuten voisi kuvitella.

Perhettään kohtaan, ulkopuolisen silmin Viktor ei vaikuta olevan yhtään erilaisempi kuin muitakaan lähipiirinsä kuuluvia kohtaan. Hän vaikuttaa olevan itse asiassa entistä järkähtämättömämpi mielipiteissään ja käyttäytyy perhettään kohtaan luotaan työntävästi. Mies ei sitä kuitenkaan tarkoituksella tee, vaan ei yksinkertaisesti tiedä tai osaa miten osoittaa rakkautta ja siksi käyttäytyykin ajoittain passiivisesti perheenjäseniään kohtaan. Viktor ei osaa olla pehmeä ja lempeä, vaan osoittaa välittämistä pienin elein, kuten hankkii halutun lahjan, viisastelee ja piikittelee tahallaan ärsyttääkseen ja antaa koskea itseensä tai koskee itse muita. Viktor on ehkä väkivallan mies, mutta ei koskaan nosta kättään perhettään vastaan ja lyö suutuspäissään mieluummin seiniä, ovia, naapureita tai muita tielleen osuvia elollisia ja elottomia. Puoliso on miehelle kaikkein tärkein maailmassa ja menee jopa työn edelle, hän tekee kaikkensa valittunsa vuoksi. Viktor kunnioittaa rakkaintaan äärimmäisen paljon ja vaikka ei osoitakaan hellyyttä kuin intohimoisesti kamarissa tai olemalla mustasukkainen pienimmästäkin asiasta. Siksi osittain Viktor haluaa olla perheen "päänä", aina olla se mies, joka tuo ruoan ja kullan pöytään, vaikka toinenkin osapuoli siihen pystyisi. Se luo Viktorille itselleen omanlaista tarkoitusta ja häneltä ei sitä ominaisuutta tulisikaan evätä, ellei halua joutua myrkyllisille vesille. Muiden kansalaisten on turha edes haaveilla Viktorin puolison perään, mikäli mielivät säilyttää henkensä - käsi irrotetaan kosketuksesta ja silmät puhkotaan himoitsevasta katseesta, se on Viktorin tapa rangaista muita. Jos Viktorille koskaan vahingossa siunaantuisi lapsia, hän kohtelisi noita kuin ystäviään - sortaen ja räyhäten, jotta kakarat oppivat tavoille sekä kunnioittavat isäänsä.



Viktor oli oikein onnellisen perheen esikoispoika, johon kuului hänen itsensä lisäksi vanhemmat - eliittisoturin ammatissa ollut isä Erik ja leipomon pitäjä, Karina äiti. Vanhemmat oli oikein ylpeitä esikoispojastaan, hän oli siitetty morsiusvuoteessa ja poika oli tavallista lasta kookkaampi. Viktor sai siis kaiken huolenpidon ja rakkauden mitä tarvitsi ja enemmän. Kun poika opetteli vasta puhumaan ja kävelemään kunnolla, Karina äiti piti huolta pojasta kotona ja työpaikalla, opettaen lastaan leipomaan maukkaita ja suolaisia leipomuksia. Viktor piti oikein paljon äitinsä kanssa leipomisesta ja hänestä tuli oikein eteväkin siinä hommassa. Pojan oli kuitenkin opittava vielä paljon muuta kuin leipomista, hänet lähetettiin kylän vanhimpien luokse oppimaan kirjoittamista ja lukemista sekä isänsä näytti kuinka taistella kuten soturi. Perheen onni ja päivärytmi sai muutoksen, kun Viktorin isän oli lähdettävä kuninkaan ja muiden eliittien kanssa, tärkeälle tehtävälle. Erik suukotti vaimoaan otsalle ja halasi poikaansa, hyvästellen heidät laiturilla ennen merille lähtöä. Se oli viimeinen kerta kun perhe oli onnellinen.

Viktor odotti kaupungin rajalla isäänsä palaavaksi, aina kun kotitöiltään ja opiskeluiltaan vain ehti. Kahden vuoden päästä, syksyisenä päivänä, tutut joukot viimein palasivat ja samalla myös Erik. Poika riensi halaamaan isäänsä, tämän huomattuaan muiden joukosta - saamatta vastakaikua isältään. Erikin katse oli kolkko ja etäinen, eikä hän reagoinut poikaansa kuin vilkaisulla ja suuntasi kohti kotia. Viktor ei pitänyt asiaa erikoisena, vaan uskoi isänsä olevan vain väsynyt matkasta. Karina oli yllättynyt miehensä palaamisesta ja toivotti miehensä tervetulleeksi kotiin, laskemalla pesuveden paljuun sekä valmistamalla ruokaa miehelleen. Päivien kuluessa Erik oli jatkuvasti vihainen, väkivaltainen ja lopulta viihtyi enemmän tavernassa juomassa kuin kotona, vältelläkseen perhettään. Kun mies poistui talosta, myös Karina lähti omiin salaisiin reissuihinsa, kuin peläten aviomiestään. Viktor jäi siis pääasiassa yksin kotiin ja käytti aikaansa kulkukoirien ruokkimiseen, kotitöihin sekä itsenäiseen opiskeluun. Eräänä kohtalokkaana ja myöhäisenä iltana Erik palasi yllättäen kotiin aikaisemmin ja vihaisempana kuin yleensä, etsien jotain kodista sekä samalla herättäen Viktorin. Viktorin herättyä meteliin ja kysyessä asiasta isältään, humalainen ja vihainen mies syöksyi poikansa luokse, nappasi hartioista kiinni sekä ravisteli poikaansa edestakaisin, tivaten saada tietää missä pojan äiti oli. Viktor ei osannut vastata kysymykseen, vaan itkuisena änkytti ja yritti saada isäänsä lopettamaan. Erik hermostui enemmän poikansa änkytyksestä ja löi poikaansa, ennen kuin poistui talosta entistä myrskyisempänä. Kun Viktor vielä makasi kyljellään kodin lattialla itkuisena, keräten ilmaan keuhkoihinsa, hänen isänsä palasi kotiin retuuttaen vaimoaan Karinaa kädestä ja huoritteli naista. Erik ei edes halunnut kuunnella vaimonsa rauhoittelevia puheita, vaan mies päätyi lyömään vaimoaan. Viktor meni väliin, toivoi pelastavansa äitinsä ja sai siksi osuutensa isänsä voimakkaista lyönneistä. Karina sillä välin otti puukon ja yritti puukottaa omaa miestään, valitettavasti Erik oli nopealiikkeisempi. Erik otti puukon vaimoltaan, heitti sen sivuun ja silmittömän raivon vallassa hakkasi vaimoaan, aina siihen pisteeseen asti että nainen ei enää hengittänyt. Viktor itki hysteerisenä ja yritti estää isäänsä lyömästä enää äitiään, epäonnistuen siinä surkeasti. Erik ymmärsi tekonsa vasta hetkien kuluttua, kun Viktor riensi halaamaan elotonta äitiään ja itki hysteerisesti. Shokkinsa ohitse päästyään, Erik nappasi poikansa ja heitti tuon ruokakomeroon lukkojen taakse.

Kymmenvuotias Viktor istui useamman päivän ruokakomerossa, täydessä hiljaisuudessa. Hän oli kuullut viimeksi ääniä iltana, jolloin oli päätynyt komeroon ja oven takana oli tuolloin vielä kuulunut kiroilua, jonkin raskaan raahaamista pitkin lattioita sekä lopuksi oven paiskautumisen kiinni. Poika oli noiden päivien aikana jo sisäistänyt äitinsä olevan poissa ja isänsä seonneen ehkä lopullisesti. Erik viimein palasi kotiin ja oven sulkeuduttua houri kuinka kukaan ei saisi tietää Karinan kuolemasta, kaikkien todistajien oli kuoltava ja hänen oli lähdettävä maasta. Erik käveli edestakaisin huoneessa ja pysähtyi kuultuaan Viktorin aivastuksen. Mies selkeästi otti jotain metallista pöydältä, ennen kuin käveli ruokakomerolle ja avasi oven. Erik oli ottanut kirveen käteensä ja tuijotti Viktoria elottomin silmin, "Ei todistajia" lausui ennen kuin löi poikaansa kirveellä, osuen Viktoria päähän. Erik paniikissa raahasi poikansa ruumiin pimeän tullen muureille ja jätti tuon ruumiin köyhien sekä sairaiden kansalaisten talojen kadun varteen, itse paeten maasta ensimmäisellä lähtevällä laivalla. Viktor ei kuitenkaan ollut kuollut, kuten Erik oli kuvitellut, vaan pojassa paistoi vielä elämän liekki, kun muuan ohikulkija pojan löysi kadulta veripäissään makaamasta sekä toimitti apua tarvitsevan lääkärille. Viktor menetti vammansa myötä muistinsa, eikä voinut kertoa lääkäreille itsestään mitään, he eivät voineet muuta kuin päästää poika kaduille, jossa tuo sai pärjätä omillaan.

Teini-ikänsä Viktor eli kaduilla, vailla kummoista suojaa ja taistellen päivittäin ruoastaan. Etuna pojalla oli isompi kokonsa ja häijy asenteensa muihin ihmisiin. Muuan viikinkisoturi tapasi Viktorin ja ehdotti nuorelle miehenalulle, että tämä osallistuisi ryöstöretkille muiden laitapuolen kulkijoiden kanssa, siten poika voisi ansaita kultaa ja ostaa ruokansa, jatkuvan tappelemisen sijaan muiden köyhien kanssa. Viktor otti ehdotuksesta onkeensa ja aloitti elämänsä yhtenä rosvoista, menestyen jokaisella reissullaan ja nauttien siitä että oli saanut sisältöä elämäänsä. Vuosien ajan, Viktor osallistui ryöstöihin ja yhtenä iltana, nuori mies sai iskun päähänsä, joku talonpoika yritti olla rohkea ja tainnuttaa miehen lyömällä tätä lapiolla päähän. Viktorin onneksi muut apurit oli osunut paikalle ja he pelastivat miehen kohtalokkaalta lopulta. Päivien päästä Viktor palasi tajuihinsa ja ensimmäiseksi reaktiokseen oksensi huoneen lattialle sekä vaikutti hyvin sekavalta ja järkyttyneeltä jostain. Lapion isku päähän sai Viktorin muistamaan kaiken lapsuudestaan, hänen vanhempansa, isänsä murhaamassa äitiä ja lyömässä Viktoria kirveellä. Viktor pysyi hiljaisena ja lähti kohti lapsuudenkotiaan. Ovesta astuessa, huomasi kuinka vuosien ajan pöly oli laskeutunut huonekalujen ylle, kukaan ei ollut astunut taloon sen jälkeen, kun Viktor oli sieltä raahattu puolikuolleena pois. Lattialla oli yhä kuivuneet, tummat verivanat komerolta, aina ulko-ovelle asti. Viktor päätyi siivoamaan vanhan kotinsa ja jäi asumaan sinne.

Vuosien ajan tukahdutetut muistot ja tunteet ajoi Viktorin vihan hallitsemalle tielle. Viktor osallistui huomattavasti enemmän ryöstöihin, oli vihollisiaan kohtaan tavallista armottomampi ja väkivaltaisempi. Muutamat ryöstöihin osallistuneet eivät halunneet miestä mukaansa, sillä hän oli selkeästi tikittävä aikapommi joka ei selkeästi ollut oikeassa paikassa ajatuksissaan. Viktor ei tietenkään ollut mielissään siitä ettei kaikille retkille päässyt ja kulutti sen aikansa metsässä, uhkarohkeasti kohdaten hirviöitä ja petoja. Viktorin rohkeudesta ja pelottomuudesta kantautui sana kuninkaalle asti ja mies pian sai kutsun tavata kuningas itse. Kuningas piti Viktorin tavasta elää ja piti miestä potentiaalisena soturina, siksi Viktorin tuli saada paikka eliiteissä. Viktor ei vastustanut kuninkaan sanaa, vaan kunnioitti sitä ja muutti kaartileiriin. Viktor sai asianmukaisen koulutuksen, aivopesun tehtäviinsä suojella valtakuntaa kaikilta sen uhkilta.

Vuosien ajan Viktor toimitti virkaansa pääkaupungissa, viihtyen juomassa tavernoissa ja jakamassa yksinäiset iltansa bordellien hiljaisissa varjoissa.



» Viktor on erinomainen leipuri.
𑁉 Leipoo mielellään itselleen tuoretta leipää lähestulkoon päivittäin.
𑁉 Pitää erittäin paljon kinuskileivoksista.

» Mies on pitkästi hygieeninen ja pukeutuu siististi.
𑁉 Ei välitä kammata partaansa ja hiuksiaan.

» Viktorilla on kaksi kotia, huone kaartileirissä ja lapsuudenkotinsa pääkaupungissa.
𑁉 Lapsuudenkodista Viktor ei ole kertonut kenellekään, ja käy talolla harvoin varmistamassa, ettei kutsumattomat vieraat sinne eksy.

» Viktor ei ole koskaan kertonut menneisyydestään kenellekään.
𑁉 Etsii isäänsä yhä tänäkin päivänä.




» Isän vanhemmat
𑁉 Isä, Ragnar Risek (†)
𑁉 Äiti, Brigitte Risek (†)

» Äidin vanhemmat
𑁉 Isä, Bruno Rikke (†)
𑁉 Äiti, Helge Rikke (†)

» Vanhemmat
𑁉 Isä, Erik Risek (?)
𑁉 Äiti, Karina Risek ent. Rikke (†)

» Lapset
𑁉 Viktor Risek