» Orjanimi
𑁉 Lucas

» Oikea nimi
𑁉 Giovanni
𑁉 Gashur

» Kansalaisuus
𑁉 Falkorilainen

» Ikä
𑁉 18 Vuotta
𑁉 14.07.
𑁉 Rapu

» Sukupuoli
𑁉 Mies

» Kasti | Asema
𑁉 Orja
𑁉 Kts. extrat

» --



» Lucas osaa alkemiaa jo oppineen tasolla.
𑁉 Hänellä on luontainen kyky oppia kaikki alkemian osa-alueet.
𑁉 Lucaksella on myös vielä hyvässä piilossa isänsä oppikirjat.





Pituus 150cm ja paino 28-30kg.

Lucas on olemukseltaan heiveröinen, luinen ja jännittyneen pelokas. Nuorukaisen perusilme on aina anova, hätääntynyt, lähes paniikinomainen, aina kun hän tapaa ihmisiä. Ilme korostuu ennen kaikkea anorektisilla kasvoilla, jota leveät poskipäät ja lommot posket korostavat, kera suurien oliivinvihreiden silmien. Hänellä on myös keskikokoa suurempi, suorakulmainen nenä, kapeat ja lyhyet tummanruskeat kulmakarvat, samaa sävyä olevat lyhyet hiukset ja suppu suu. Tietenkin kaiken huomion pääalueella Lucaksella vie hänen tummanharmaat pässin sarvet, jotka sopisivat isommankin miehen puskemiseen sivuun, jos nuorukaisella itsellään ei olisi niin heikko, kapea ja pitkä kaula.

Lucas on olemattoman pieni, onhan hän säälittävän lyhyt ja höyhenenkevyt painoltaan. Hänen kehon rakenteensa on lähestulkoon anorektinen ja huonokuntoinen, kera lukuisien arpien. Hänen hartiansa on erittäin leveät, sillä niistä kasvaa tavallisten käsien lisäksi myös toinen pari. Lantionsa on miehelle tyypillisen kapea, lonkkaluiden paistaessa irvokkaasti esillä. Jalkojen ollessa epänormaalin pitkät ja ohuet.

Lucas pukeutuu ainoastaan repaleiseen, ruskeaa kangasta olevaan lannevaatteeseen ja hänellä on aina orjankahleensa.



𑁉 Huomaamaton 𑁉 Erakko 𑁉 Ujo 𑁉 Pelokas 𑁉 Haaveilija 𑁉 Hyväsydäminen 𑁉 Perhekeskeinen 𑁉 Vilpitön 𑁉

Lucas ei ole henkilö, jonka ensivaikutelma on mieleen painuva, muuten kuin ulkoisesti. Hän on henkilö joka tavataan kerran jos toisenkin valtakunnan kaduilla ja jo unohdetaan seuraavana päivänä. Lucasta ei itseään haittaa olla huomaamaton ja helposti unohdettavissa oleva persoona, ne jotka eivät nuorukaisesta välitä ovat hänen mielestään nokka pystyssä kulkevia yläluokan hienostelijoita. Lisäksi Lucas on itse sen verran ujo ja pelokas yksilö, että ei muutenkaan välitä ylimääräisestä huomiosta. Unohtamatta tietenkin kuinka huono onninen Lucas voi olla! Hän on se joka ei koskaan voita mitään, se joka lyö aina varpaansa tuolin kulmaan, se jonka päälle ikkunan reunalle jääneet kukkaruukut putoavat. Kaiken sen vuoksi Lucas viihtyykin parhaiten pääkaupungin katujen varjoissa, piilossa ihmishälinältä ja onnettomuuksilta, uppoutuen omiin asioihinsa.

Yksinäisyytensä Lucas on keksinyt korvikkeen, johon kuuluu kaiken ajan ja energian upottaminen työhönsä, mitä ikinä tekeekään, eikä halua kenenkään pilaavan sitä - sillä mies on kykeneväinen siihen itsekin. Ei voisi sanoa että Lucas ei olisi tehokas, sillä nuorukainen tekee työn kuin työn mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti, valitettavasti hän on sen verran kömpelö kaikessa että aina lopputulos ei ole se parhain. Miksi? - Lucas käyttää päivänsä ajatellen omia salaisuuksiaan, kuten toteuttamista ja kehittämistä. Vähemmästäkin kahvit kaatuvat kupin sivuun tai hyllykoristeet putoavat käsistä.

Kastijärjestelmään Lucas on jo tottunut, uskoen että se ei koskaan tule muuttumaan. Onhan järjestelmä ollut voimassa ammoisista ajoista asti. Ainakin ulkopuolisen silmin nuorukainen on vain asettunut omaan paikkaansa hylkiönä. Jos kuitenkin Lucakseen on tutustunut ja oppinut tuntemaan nuoren miehen mielenliikkeitä, voi jo tietää että se ei ole koko totuus. Lucas haaveilee salassa suuria, sitä kuinka kaataisi koko järjestelmän nurin ja vapauttaisi kaikki kaltaisensa painavista kahleista. Hän haaveilee paljon suuria, mutta ei koskaan uskaltaisi itse lähteä vastustamaan ylhäisöä ja heidän sotavoimiaan.

Ystäviään, jotka yksinäinen sielu lukeekin perheekseen, kohtaan Lucas on aina ollut suuri- ja hyväsydäminen, kastiin sekä ulkomuotoon katsomatta. Hän on aina vilpittömästi auttamassa parhaansa mukaan. Lucas on myös erittäin rehellinen, nuorukainen ei osaa edes pienintäkään valkoista valhetta sanomaan muille. Jo ajattelu valehtelusta saa Lucaksen kakomaan sanojen jäädessä kurkkuun.



Giovanni syntyi Gashur nimiseen sukuun, joka alkemisteinakin on tunnettu. Pieni poika sai traagisen alun, äidin menehdyttyä synnytykseen mutanttipojan ylikasvaneiden sarvien vuoksi. Isä jäi ainoaksi pojan huoltajaksi ja kaikkensa hän tekikin pitääkseen lapsensa turvassa kuninkaan sotilailta. Voisi siis sanoa että nuoren pojan elämä oli jo ensiaskelista erittäin hektistä, sillä Giovannin piti oppia välttelemään varjoissa niin muitakin kansalaisia kuin eliittejäkin. Lisäraajojen ansiosta, pojan oli onneksi helppo kulkea pääkaupungin kattoja pitkin, eikä kukaan tiennyt hänen olemassaolostaan. Isä opetti pojalleen alkemian saloja, antaen lahjaksi yhden oppikirjoistaan pojalleen. Yksinäisyys kuitenkin poikaa vaivasi, olihan hänen ainoa tuttunsa vain isänsä, eikä hän ollut koskaan puhunut kenellekään muulle lyhyen elämänsä aikana. Suunnilleen kymmen vuotiaana, Giovannin uteliaisuus vei voiton, pojan nähdessä muiden lasten potkivan palloa torin läheisyydessä. Hän astui esiin varjoistaan, pukeutuneena hupulliseen viittaan ja vain katseli kun muut leikkivät. Pallon vierähtäessä pojan jalkoihin, muut lapset kannustivat tätä uutta toveriaan mukaan leikkiin. Giovanni innostui ja oli iloinen vastaanotosta, yhtyen leikkiin mukaan. Valitettavasti lasten leikit oli aina vauhdikkaita ja Giovannin viitan huppu putosi hartioille, paljastaen hänen pässin sarvensa. Muut lapset kirkuivat ja pakenivat, sotilaiden rientäessä kaappaamaan mutanttipoikaa haltuunsa. Giovannin isä sattui paikalle ja riensi poikansa eteen, piirtäen alkemiakaavan maahan ja jättäen sen puolitiehen, räjäyttäen jo lähelle saapuneet sotilaat. Räjähdyksen turvin poika ja isä pakenivat seuraaville kaduille, vain päätyen takaa-ajetuksi nurkkaan eliittien toimesta. Eliitit vangitsivat pojan ja isän siltä seisomalta.

Rikolliset tuotiin kuninkaan eteen, joka antoi tuomionsa. Giovannin isä sai kuolemantuomion hänen käytettyä valtakunnassa kiellettyä alkemiaa ja mies hirtettiinkin samana iltana, muistutuksena muulle kansalle siitä kuinka kaikki yliluonnollinen oli yhä kiellettyä. Giovanni heitettiin viikoiksi tyrmään lojumaan, odottamaan omaa tuomiotaan. Lopulta koitti se päivä kun eliitit hakivat pojan tyrmästä, raudoitti orjakahleisiin, lukitsi häkkiin kuin eläimen. Giovanni päätyi myyntiin mustille markkinoille Lucas nimellä, ajautuen lopulta omistajalta toiselle, kuin mikä tahansa lemmikki. Eri omistajat pieksivät, näännyttivät ja kiusasivat poikaa, pitäen tuota alati häkissä. Eräänä iltana, ahneen aatelismiehen vapautettua poika häkistään ja yrittäessä kouluttaa tätä, nopea ja ketterä poika nappasi yöpöydällä olleen kirjeveitsen sekä puukotti omistajaansa kurkkuun, paeten sitten yöhön enempää miettimättä.



» Lucasta ei omista kukaan tällä hetkellä.
𑁉 Lucas puukotti edellistä omistajaansa ja pakeni pääkaupungin kaduille.
𑁉 Murhayritys on järkyttänyt Lucaksen mieltä ja hän yhä kuvittelee olevansa jonkun omistama.



» Isän vanhemmat
𑁉 Isä, William Gashur (†)
𑁉 Äiti, Mona Gashur (†)

» Äidin vanhemmat
𑁉 Isä, Dufgal Hane (†)
𑁉 Äiti, Jinn Hane (†)

» Vanhemmat
𑁉 Isä, Nicholas Gashur (†)
𑁉 Äiti, Alice Gashur, ent. Hane (†)

» Lapset
𑁉 Giovanni Gashur