Noitavaino on monipuolinen roolipeli, jossa ihmishahmomme seikkailevat reippaasti fantasialla maustetulla pelimaailmassa. Juoni perusversionaan on pohjattu kahden eri yhteisön keskinäisiin riitoihin, jossa kuninkaallisten hallintoon kyllästynyt rahvas, yrittää päihittää tiukkaa kastijakoa noudattavat ja köyhiltä varastavat aateliset. Pelkästään tätä juonta ei tarvitse edetä, sillä pelimaailma itsessään tarjoaa jokaiselle innokkaalle pelaajalle mahdollisuuden rakentaa oman tarinansa, merikapteenina, maagina, hirviönmetsästäjänä, hovinarrina, mekaanikkona, alkemistina ja monena muuna keskiajan ja sen ulkopuolelta keksityn aseman kautta. Pelimaailma sisältää aikaisemmin mainitun sivilisaation, eli kuningaskunnan. Sen lisäksi pelissä on erilaisia taruolentoja, hirviöitä, nykymaailman teknologiaa, monimuotoinen pelialue ja paljon muuta.
Sota, joka tuhosi maagit, toi ihmisille merkittävän lahjan mukanaan ja antoi muinaisten sukupolvien edustajista rohkeimmille mahdollisuuden tarttua kiinni ikivanhaan tieteeseen, joka ei olisi ollut mahdollista ilman yliluonnollisen voiman hyppäämistä maailmaan. Tämä tieteen ja taikuuden yhdistävä haara nimettiin alkemiaksi ja sen toiminta perustui energian manipulointiin, materian syvällisimmän koostumuksen ymmärtämiseen ja tasaväkisiin vaihtokauppoihin uuden luomiseksi vanhasta. Alkemian taidot kirjattiin ylös ja se kehittyi aina monimutkaisemmaksi, mitä enemmän näitä tieteenharjoittajia eksyi kokeilemaan ja testailemaan sen parissa.
Tunnetun tarunsa päähän alkemia tuli suuren kapinan aikoihin, jolloin tuota käytettiin häikäilemättömästi ja kaoottisesti valtakuntaa vastaan. Kapinan kukistuttua suurin osa alkemian harjoittajista teloitettiin, vangittiin tai karkoitettiin ja sukupolvien ajan jatkunut tutkimustyö poltettiin sotilaiden toimesta. Alkemia yhdistettiin kapinointiin ja maanpetokseen, joten sen käyttö kiellettiin kautta maan. Kaikesta tästä huolimatta yksittäisiä taidonharjoittajia selvisi konfliktista, kuin myös noita kallisarvoisia kirjallisuuden aarteita. Ken tietää milloin ne lennähtävät takaisin päivänvaloon tavan kansan löydettäväksi...
Alkemia on kaikista yksinkertaisimmin selitetty seuraavasti; se on ikivanha tieteen ja taikuuden yhdistävä harjoitus, jossa pyritään manipuloimaan ja muuttamaan materiaa käyttämällä luonnon energiakulkuja. Tätä varsinaista tapahtumaa kutsutaan vaihtoreaktioksi ja se jaetaan kolmeen osaan. Onnistuneen vaihtoreaktion aikaansaaminen vaatii kaikki näistä kolmesta askeleesta. Keskeneräinen tai epätasapainoinen reaktio saattaa johtaa alkemistin kuolemaan, sillä energia pyrkii universaalisti tasapainoon ja ottaa kaiken tarvitsemansa energian viime kädessä ympäristöstään, ellei sitä vaihtoreaktiossa tarjota.
1. Ymmärrys
Materian ymmärtäminen aina alkeishiukkasiin asti. On tiedettävä mitä materia on, mistä se koostuu, miten sitä käytetään ja millaista energiaa se sisältää. Joillekin ihmisille tämä taito on synnynnäisesti helpompi omaksua kuin toisille.
2. Purkaminen
Materian ja sielun energian yhdistäminen siten, että se purkaa aloitusmaterian lähtötasolle ja muovaa sen helpommaksi uudelleenkokoamista varten.
3. Kokoaminen
Purettu materia muutetaan sekunneissa uuteen muotoonsa ja sidotaan yhteen sielun omalla energialla.
Käytännössä
Alkemia vaatii harjoittajaltaan älykkyyttä, rohkeutta ja tietoa. Jotkut ihmiset ovat synnynnäisesti herkempiä lukemaan käyttämäänsä materiaa ja sen energioita, mutta sekään ei riitä onnistuneen vaihtoreaktion aikaansaamiseen. Alkemian opettelu alkaa pienistä muunnoksista, kun harjoittaja on ensin osoittanut hallitsevansa ensimmäisen askeleen. Ensimmäiset muunnokset ovat usein veden muuttaminen viiniksi ja viinin muuttaminen myrkyksi. Tämä muunnos saatetaan loppuunsa alkemiakaavan, eli usein liidulla luodun tieteellisen ympyrän avulla, joka edesauttaa energiavirtojen manipulaatiota. Itse alkemiakaavalle asetetaan materiat (esimerkiksi, vesi+marjat / magiakäärö+esine) ja lopputulos syntyy tämän kaavan sisäpuolelle. Vaihtoreaktion aikaansaaminen ilman kaavaa on lähestulkoon mahdotonta ja vaatii vuosien opiskelua ja harjoittelua.
Alkemialla on mahdollista muuttaa rihkamaa kullaksi ja jalokiviksi, rääsyjä silkeiksi ja satiineiksi, kiveä metalleiksi ja niin edespäin. Alkemian avulla voi myös parantaa, mutta se vaatii pitkäkestoista ja syvällistä opiskelua. Kaikista hurjimmat tarinat kertovat henkilöistä, jotka ovat yrittäneet selvittää kaavan kuolemattomuuden tavoittamiseen...
Kun alkemia menee pieleen
Kuten kaikkiin muihinkin tieteenaloihin, joita opiskellaan pääasiassa kokeilujen kautta, myös alkemiaan liittyy riskinsä ja juuri näiden riskien vuoksi alkemiaa harvoin opiskellaan itsenäisesti ilman opettajaa. Pieleen meneminen tapahtuu, kun vaihtoreaktio jää vajaaksi, se suoritetaan väärällä kaavalla tai kun vaihtoreaktiota koettaa henkilö, jolla ei ole tarpeeksi kattavaa tietämystä materiasta ja energioiden kuluista sekä näiden molempien manipuloinnista. Tällöin lopputulokset voivat olla hyvinkin katastrofaalisia.
Kun alkemia menee pieleen pientä vaihtoreaktiota tehdessä, on lopputuloksena usein pieni fyysinen vamma, luunmurtuma, tajuttomuus tai hyvin äkäinen huimaus ja pahoinvointi, näiden ollessa lievimpiä haittavaikutuksista. Suurempien vaihtoreaktioiden kanssa leikkiessä lopputuloksena voi olla arvaamattomia mutaatioita, puuttuvia raajoja, aistien menetystä tai jopa arvaamaton ja epävakaa yhdistelmä muunnettavan materian kanssa. Nämä äärimmäisen epävakaat haittavaikutukset johtavat useimmissa tapauksissa sisäisiin vammoihin ja sitä kautta kuolemaan, sillä harva pystyy elämään, jos tuo vahingossa kääräisee sisäelimensä vaikkapa satiinikankaaseen.
Alkemistit
Alkemian harjoittajia kutsutaan yleisesti ottaen alkemisteiksi. Tämä nimitys vakiintui jo muinaisina aikoina ja sai jalansijaa virkanimenä ennen suurta kapinaa. Suuren kapinan jälkeen virka kuitenkin purettiin ja kaikki se työ, mitä alkemistit olivat tehneet, pyrittiin mitätöimään tulevaisuuden varalta. Vähäiset selvinneet alkemian harjoittajat välttävät alkemisti -nimitystä kuin ruttoa sen tuoman stigman vuoksi, eikä kovin moni nuoremmasta väestöstä enää tiedä mitä koko sana tarkoittaakaan.
Alkemistilta vaaditaan kärsivällisyyttä, vahvaa mieltä ja hyvää kuntoa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tämän lisäksi alkemistin täytyy jaksaa päntätä päähänsä lähestulkoon jokainen kaava, sekä jaksettava keskittyä jokaista vaihtoreaktiota suorittaessaan. Kepeällä asenteella suoritettu alkemia kun tuppaa johtamaan vakaviin vahingoittumisiin ja jopa kuolemaan. Edellä mainittujen piirteiden lisäksi alkemistilta vaaditaan myös synnynnäisiä taipumuksia, jotka helpottavat alkemian omaksumista - materian ja energian ymmärtäminen nimittäin käy toisille helpommaksi kuin toisille. Vanhemmilla alkemisteilla on taipumus havaita, mikäli heidän oppilaansa eivät omaa alkemian harjoittamiseen vaadittavia kykyjä, jolloin he oitis purkavat oppisuhteensa. Ennemmin yksi mielensä pahoittanut nuorukainen kuin useampi haavoittunut tai kuollut sivullinen.
Alkemian opiskelu
Alkemiaa voi opiskella kahdella eri tavalla. Ensimmäinen näistä on löytää itselleen mestari - eli joku, jolla on jo entuudestaan tarvittavat tiedot ja taidot alkemian opettamiseksi seuraaville sukupolville. Nämä yksilöt ovat aniharvassa, eikä kansan keskuudessa tunneta ketään tällaista ulkonäöltä tai nimeltä. Välillä kuitenkin huhutaan, että yksittäiset tapaukset saattaisivat tietää aiheesta enemmän kuin antavat ymmärtää.
Toinen tapa on löytää yksi vanhoista opuksista ja koettaa opiskella sen kautta. Tämä on vielä hankalampaa kuin mestarin etsiminen, sillä aiemmasta vainosta selvinneet teokset ovat joko teillä tietämättömillä tai niiden nimenomaisten elävien mestareiden hallinnassa. Sen lisäksi yksittäinen kirja ei välttämättä kerro kaikkea ja kirjankin tekstin voi tulkita väärin. Kirjasta opiskelu on aina suuri riski, eikä yksi kirja todellakaan kata koko alkemian kirjoa.
Alkemian opiskelua ei kuitenkaan voi aloittaa noin vain kahta kättä heilutellen. Alkemia itse sananakin on kadonnut normaalin kansan tietoudesta, eikä kirjoja saati opettajia tälle tabuksi luetulle tieteelle löydy juuri mistään - puhumattakaan siitä, etteivät kaikki yksinkertaisesti sovellu alkemian harjoittamiseen.
Osa-alueet
Alkemia on jaettu neljään toisistaan poikkeavaan osa-alueeseen, joista kukin tähtää erilaiseen alkemiankäyttöön. Alkemian perusteet hallittuaan voi opiskella osia näistä kaikista, mutta useamman kuin kahden eri osa-alueen mestaroiminen on erittäin harvinaista ja useissa tapauksissa käytännössä mahdotonta, sillä se vaatisi hahmolta eliniän pituisia yrityksiä, tutkimuksia ja vuosituhansien ylöskirjatut tutkimustulokset opiskelunsa tueksi.
Parantava alkemia
Parantava alkemia kattaa nimensä mukaisesti parantamisen, kuin myös rikkoutuneiden asioiden korjaamisen. Harjoittelu alkaa pienistä esineistä, kuten saviruukuista, ja etenee suurempiin rakennelmiin, kuten kokonaisiin kartanoihin. Elottoman korjaamisen hallittuaan voi alkemisti siirtyä elollisiin kohteisiin, jolloin puhutaan parantavasta alkemiasta. Sen avulla voi esimerkiksi muovata uusia sisäelimiä toisten eläinten kudoksista, sekä liittää hirviöiden kouria amputoitujen raajojen tilalle. Korjaava ja parantava alkemia on ollut lääketieteen kulmakivi ja opettanut ihmiset kirugisiin toimenpiteisiin koko maassa.
Aseistettu alkemia
Alkemian valjastaminen aseeksi on suuri tabu, muttei mahdottomuus. Se vaatii voimakkaan tekijän sekä alkemiakaavan, johon tekijä aloittaa vajaan vaihtoreaktion, joka täydentyy vasta elävän olennon astuttua kaavan ulottuville. Aseistettu alkemia on erittäin arvaamatonta - seurauksena vajaan vaihtoreaktion täydentymisestä voi olla räjähdys, uhrin vammautuminen, maan murtuminen tuon jalkojen alta, tai mikä tahansa muu tuhoava reaktio.
Aseistetulla alkemialla on luotu taikuutta sisältäviä aseita, esimerkiksi miekka joka osuessaan sytyttää kohteensa liekkeihin.
Luova alkemia
Luova alkemisti muovaa uusia asioita tarjoamalla vaihdossa materiaa sekä omaa energiaansa. Siten hän kykenee muuttamaan rihkamat rikkauksiksi ja rievut silkeiksi ja satiineiksi. Mestarin tasolle edennyt alkemisti kykenee myös muovaamaan elollisia olentoja ja kasveja tahtonsa mukaan täysin uusiksi lajeiksi. Kaikella on kuitenkin seurauksensa - liiallinen energian tuhlailu johtaa alkemistin omaan henkiseen ja fyysiseen rappeutumiseen. Luovalla alkemialla on luotu taikajuomat ja amuletit alun alkaen.
Korvaava alkemia
Alkujaan korvaava alkemia löydettiin erehdysten kautta, mutta se on sittemmin tunnustettu yhdeksi näistä neljästä virallisesta alkemian osa-alueesta. Nimensä mukaisesti se perustuu yhden materian muuntamiseen toiseksi, kuten puun kiveksi, luun metalliksi ja veden tuleksi. Tarkoituksella korvaavaksi muuntaminen mahdollistaa myös reaktion toiseen suuntaan alkemistin niin halutessa.