Kuninkaalla on korkein valtuus säätää uusia lakeja, sekä kumota vanhoja lakeja. Suoraan kuninkaan alaisuudessa työskentelee 3-6 henkilöstä koostuva neuvosto, johon kuuluu kuninkaan neuvonantaja sekä tuon ylimmät kreivit, joiden tehtävänä on toimia esimerkiksi kruunun rahastonhoitajana tai lainkäsittelijänä. He hyväksyvät kuninkaan asettaman lain (tai tarvittaessa hillitsevät tuota tekemästä liian räikeitä muutoksia jo olemassaoleviin lakeihin), minkä jälkeen he kirjaavat lain ylös ja julistavat sen kaikkien kansalaisten tietoon.

Käytännön tasolla lainvalvojina toimivat eliitit, jotka pitävät yllä valtakunnan järjestystä sekä täytäntöönpanevat laissa säädettyjä rangaistuksia. Pienistä ja keskisuurista rikoksista voidaan rangaista ilman eri tuomioita, mutta vakaviin rikoksiin syyllistyneet tuodaan usein kuninkaan ja tuon neuvoston eteen, jolloin lainrikkojat saavat rangaistuksensa suoraan ylimmältä päätäntäelimeltä.

Keskeisimmät lait

I. Yleiset lait

I. Kuninkaalla on ylin valta päättää valtakunnan laeista ja rangaistuksista. Hänen määräyksensä koskettavat kaikkia maassa asuvia sekä tilapäisesti oleskelevia. Kuninkaan, sekä tuon määräysten vastustaminen on rikoksista suurin.

II. Asukkaat ovat (aatelisia, eliittejä ja orjia lukuunottamatta) velvollisia maksamaan veroja kruunulle. Aateliset nauttivat verovapautta, eliitit maksavat veronsa omalla työllään ja orjat ovat lain silmissä omaisuutta eivätkä kansalaisia, joten heitä ei voida verottaa. Jos kansalainen kieltäytyy maksamasta veroja, lähetetään vouti ("verokarhu") perimään kruunun saatavat. Mikäli asukkaalla ei ole kultaa tai hopeaa, on voudilla oikeus pantata kansalaisen omaisuus kruunulle.

III. Jos kansalainen todetaan maksukyvyttömäksi, eikä hän kykene suorittamaan erääntyneitä verojaan tai velkojaan pakkotyöllä, määrätään hänet orjan kastiin ja myydään toisen kansalaisen palvelukseen. Orjalla ei ole laillista asemaa, eikä hänellä siten ole lupaa omistaa asuntoa tai arvotavaraa, kerryttää varallisuutta tai hankkia ammattitaitoa. Häntä myös rangaistaan ankarimmin epäsopivasta käytöksestä ylempiään kohtaan.

IV. Alempaan kastiin kuuluvan tulee aina kohdella ylempään kastiin kuuluvaa kunnioittavasti. Sinuttelu, silmiin katsominen ja epäkohtelias käytös on jyrkästi kielletty, ellei ylempään kastiin kuuluva ole antanut siihen sanallista lupaa. Rangaistus sopimattomasta käytöksestä voi rikkeen suuruudesta riippuen olla mitä tahansa sakkojen ja kuolemanrangaistuksen välillä.

V. Ylempään kastiin kuuluvan tulee muistaa paikkansa ja pitää huoli siitä, ettei omalla toiminnallaan saa alemman kastin edustajaa käyttäytymään sopimattomasti. Ylemmän kastin velvollisuutena on ylläpitää hierarkiaa, joten liiallisesta tuttavallisuudesta alemman kastin edustajien kanssa voidaan rangaista esimerkiksi sakoilla, julkisella häpäisyllä tai ruoskinnalla.

VI. Alemman kastin edustajalla ei ole oikeutta nostaa kättään ylemmän kastin edustajaa vastaan. Niin sanalliset kuin fyysisetkin hyökkäykset ylemmän kastin edustajia kohtaan katsotaan kapinalliseksi toiminnaksi kruunun uskollisia alaisia kohtaan, mistä voidaan rangaista ruoskinnalla, kidutuksella ja kuolemalla.

VII. Alemman kastin edustajalla ei ole oikeutta järjestäytyä ja kokoontua suurina joukkoina ilman kruunun suostumusta. Lupa tulee anoa hyvissä ajoin ennen kokoontumista ja luvan saamisen ehtoihin kuuluu, että eliitit tulevat valvomaan kokoontumista. Esimerkiksi kaikenlaiset julkiset juhlat, työläisten tanssit ja muut vastaavat ilottelut kuuluvat järjestäytymis- ja kokoontumiskiellon piiriin. Ilman kruunun lupaa järjestetty kokoontuminen tullaan eliittien toimesta hajottamaan ja sen järjestäneitä rangaistaan rikkeen suuruuteen sopivalla tavalla.

VIII. Varastaminen on ehdottomasti kiellettyä. Mitä arvokkaampaa tavaraa varastaa, ja mitä korkeammalta kastilta varastaa (kuuluessaan itse alempaan kastiin), sitä vakavampi rangaistus varkaudesta seuraa. Yleisimmät rangaistukset ovat raajan menetys, ruoskinta, kidutus, vankeus, pakkotyö tai orjuus. Kruunulta varastaminen on rangaistava kuolemalla.

IX. Tappaminen on ehdottomasti kiellettyä ja johtaa kuolemanrangaistukseen, mutta poikkeuksia löytyy – esimerkiksi eliitillä on lupa tappaa virantoimituksessaan, jos siihen nähdään syytä. Itsepuolustuksena saa tappaa, jos kykenee pitävästi todistamaan olleensa hengenvaarassa. Kaksintaistelussa saa tappaa, jos kaikki kaksintaistelun kriteerit * täyttyvät.

* Kaksintaistelu nähdään reiluna, joskin hivenen vanhoillisena tapana selvittää välinsä toisen kansalaisen kanssa. Vain aatelisella on lupa antaa haaste kaksintaistelusta, mutta vastaavan osapuolen ei ole pakko olla aatelinen. Muun kuin aatelisen haastaminen nähdään kuitenkin häpeällisenä, sillä kaksintaisteluun haastaminen viittaa sihen, että aatelinen näkee alempaan kastiin kuuluvan tasa-arvoisena itsensä kanssa. Kaksintaistelu vaatii aina kruunun luvan sekä vähintään vuorokauden valmisteluajan haasteen julistamisesta lähtien, ja sillä tulee aina olla vähintään kaksi todistajaa (yksi kummankin osapuolen lähipiiristä). Haasteen vastaanottanut osapuoli päättää taistelutavasta – taistella voi aseettomana, teräaseilla tai tuliaseilla, mikäli sellaiset on käsillä. Kaksintaistelu päättyy joko toisen osapuolen kuolemaan tai poikkeustilanteessa tasapeliin, jos molemmat osapuolet ovat kykenemättömiä jatkamaan taistelua.

II. Yliluonnollinen

I. Alkemian tai magian harjoittaminen on ehdottomasti, poikkeuksetta, kuolemanrangaistuksen uhalla kielletty.

II. Alkemiaan tai magiaan sekaantunut kansalainen tulee välittömästi ilmiantaa kruunulle, tai muuten jakaa saman rangaistuksen suojelemansa rikollisen kanssa.

III. Taikaa sisältävien juomien ja amulettien omistaminen on kielletty. Löydetyt taikaesineet tulee välittömästi tuhota tai luovuttaa kruunun haltuun.

IV. Yliluonnollisten olentojen kanssa kommunikointi on ehdottomasti kielletty. Kaikki havainnot yliluonnollisesta tulee viipymättä raportoida kruunulle.

V. Alkemiasta, magiasta tai muusta yliluonnollisesta puhuminen julkisella paikalla voi johtaa kielen menetykseen – tai pahempaan.

III. Avioliitto

I. Avioliittoon tulee aina hakea lupa ja siunaus kuninkaalta. Ilman kuninkaan hyväksyntää järjestetyt avioliitot eivät lain silmissä ole päteviä, ja voivat pahimmillaan johtaa avioliiton osapuolten rankaisemiseen laittoman liiton vuoksi.

II. Avioon aikovan pariskunnan on kuuluttava samaan kastiin ja edustettava vastakkaisia sukupuolia. Kastien väliset suhteet ja homoseksuaalisuus ovat kuolemalla rangaistavia rikoksia.

III. Lain silmissä tunnustettua avioliittoa ei voida purkaa muuten kuin toisen osapuolen kuolemalla. Henkiin jääneestä osapuolesta tulee leski ja hän on vapaa avioitumaan uudelleen, kunhan sosiaalisten säädösten mukainen suruaika (vähintään kolme kuukautta, enintään kolme vuotta) on kulunut.

IV. Avioliiton ulkopuoliset suhteet ovat ehdottomasti kielletty. Kuninkaan siunaaman avioliiton rikkominen johtaa teon vakavuudesta riippuen julkiseen häpäisyyn, ruoskintaan tai kuolemanrangaistukseen.

V. Avioliiton osapuolilla on velvollisuus huolehtia toisistaan sekä avioliittoon syntyneistä jälkeläisistä. Lain silmissä tämä tarkoittaa sitä, että aviomiehen tulee elättää perhettään ja aviovaimon tulee huolehtia aviomiehensä tarpeista sekä kodin- ja lastenhoidosta. Avioliittoon syntyneiden jälkeläisten tulee suhtautua vanhempiinsa kuin ylemmän kastin edustajiin – heitä tulee kohdella kunnioittavasti ja kuuliaisesti.