Noitavaino on monipuolinen roolipeli, jossa ihmishahmomme seikkailevat reippaasti fantasialla maustetulla pelimaailmassa. Juoni perusversionaan on pohjattu kahden eri yhteisön keskinäisiin riitoihin, jossa kuninkaallisten hallintoon kyllästynyt rahvas, yrittää päihittää tiukkaa kastijakoa noudattavat ja köyhiltä varastavat aateliset. Pelkästään tätä juonta ei tarvitse edetä, sillä pelimaailma itsessään tarjoaa jokaiselle innokkaalle pelaajalle mahdollisuuden rakentaa oman tarinansa, merikapteenina, maagina, hirviönmetsästäjänä, hovinarrina, mekaanikkona, alkemistina ja monena muuna keskiajan ja sen ulkopuolelta keksityn aseman kautta. Pelimaailma sisältää aikaisemmin mainitun sivilisaation, eli kuningaskunnan. Sen lisäksi pelissä on erilaisia taruolentoja, hirviöitä, nykymaailman teknologiaa, monimuotoinen pelialue ja paljon muuta.
Valtakunnan terveydenhuolto toimii täysin yksityisten ammatinharjoittajien klinikoiden kautta. Suuria klinikoita, joissa työskentelee useampia eri lääkäreitä, kutsutaan sairaaloiksi. Kruunu ei tarjoa kansalaisille terveydenhuoltoa, vaan se on haettava näiltä yksityisiltä tahoilta. Sen sijaan aateliset ovat tervetulleita kuninkaanlinnassa sijaitsevalle sairastuvalle, joka palkkaa valtakunnan parhaimpia lääkäreitä ja sairaanhoitajia. Terveydenhuollon ammattiryhmän voi jakaa kolmeen eri osaan: kirurgeihin, lääkäreihin ja sairaanhoitajiin. Heillä tulee olla oman ammattinsa mestari-tason koulutus sekä ammattilupa (tässä yhteydessä puhutaan lääkärinluvasta). Lisäksi terveydenhuollon parissa työskentelee myös apteekkareita ja sairaala-apulaisia, joilta ei vaadita alan koulutusta.
Kirurgit ovat korkeimmin kouluttautunut lääkäriryhmä, jonka vastuulla on elintärkeiden leikkausten suorittaminen sekä erilaisten proteesien asentaminen ja huoltaminen. He ovat yleensä itsenäisiä ammatinharjoittajia, jotka pitävät omaa klinikkaansa kaupungissa, tarjoten palveluitaan sellaisille, joilla on varaa maksaa siitä. Maineikkaimmat kirurgit voivat hoitaa myös aatelisia tai itse kuninkaallisia, vaikka eivät työskentelisikään kuninkaanlinnan sairastuvalla.
Lääkärit ovat niin kutsuttuja yleislääkäreitä, eli he hoitavat aivan kaiken aina hammaskivuista nilkan nyrjähdykseen saakka. Jotkut heistä erikoistuvat jonkin tietyn vamman tai sairauden hoitoon, mutta he työskentelevät silti yhden ja saman lääkäri-nimikkeen alla. Heillä on korkein vastuu potilaansa lääkintään ja toimenpiteisiin liittyvästä päätöksenteosta. Lääkärit ovat yleensä itsenäisiä ammatinharjoittajia, jotka pitävät omaa klinikkaa ja palkkaavat sairaanhoitajia avukseen. Suurilla klinikoilla voi kuitenkin työskennellä useita eri lääkäreitä, joiden esimiestä kutsutaan ylilääkäriksi.
Sairaanhoitajat tekevät pitkälti samoja asioita kuin lääkäritkin, mutta he hoitavat myös kaiken muun potilaan hyvinvointiin liittyvän, kuten heidän pesettämisen ja syöttämisen. He eivät koskaan toimi itsenäisinä ammatinharjoittajina, vaan he työskentelevät aina jonkun lääkärin tai kirurgin klinikalla. Sairaanhoito ei toimisi ilman sairaanhoitajien panostusta, joten jokaisella klinikalla on vähintään kolminkertainen määrä sairaanhoitajia lääkäreihin nähden.
Sairaala-apulainen on suurella klinikalla tai sairaalassa työskentelevä henkilö, jolla ei ole terveydenhuollon koulutusta, eikä siten oikeutta lääketieteellisten toimenpiteiden suorittamiseen. He voivat olla palkattua apua tai vapaaehtoistyöläisiä. Sairaala-apulaiset helpottavat sairaanhoitajien työtaakkaa esimerkiksi pesemällä ja syöttämällä potilaita, vaihtamalla vuodeosaston petivaatteita, siivoamalla sekä tekemällä muita vähäisempinä nähtyjä mutta tarpeellisia töitä, jotta sairaalan arki sujuisi ongelmitta.
Apteekkari on terveydenhuollon kanssa tekemisissä oleva kauppias, joka välittää kansalaisille lääkkeitä ja rohtoja. He myös jakavat erilaisia (enemmän tai vähemmän kyseenalaisia) itsehoitokeinoja sellaisille asiakkaille, joilla ei ole varaa mennä lääkäriin. Apteekkarilta ei vaadita terveydenhuollon koulutusta, sillä hän on ennen kaikkea kauppias - sen vuoksi heidän joukossaan on runsaasti humpuukimaakareita, jotka koettavat vain hyötyä sairaiden ja köyhien epätoivosta.
Kulkutaudit
Rutto
Rutto on bakteerin aiheuttama kuumetauti, joka leviää loiseläinten, kuten kirppujen ja rottien välityksellä. Nämä bakteerit selviävät hengissä vielä pitkään isäntäeläimen kuoltuakin, joten siinä vaiheessa kun loiseläimiä aletaan hävittämään, on jo aivan liian myöhäistä torjua ruttoepidemiaa. Ruttoa ei esiinny arktisilla alueilla eikä aavikoilla. Rutto ilmenee kolmessa eri muodossa, jotka ovat lievimmästä vakavimpaan paiserutto, keuhkorutto ja verirutto.
Paiserutto saa alkunsa, kun ruttobakteeria kantanut loiseläin puree ihmistä ja aiheuttaa tartunnan. Paiseruton ensimmäisiä oireita ovat kova kuume, kouristukset, oksentelu, huimaus, valonarkuus, raajoissa tuntuva kipu sekä suuret paiseet kainaloissa ja nivusissa. Se ei tartu ihmisestä toiseen, vaan ainoastaan loiseläinten kautta. Hoitamaton paiserutto tappaa noin 4-8 päivässä, mutta lääkittynä siitä on noin 50% mahdollisuus selvitä.
Keuhkoruttoon voi sairastua kahdella tapaa: se voi kehittyä paiserutosta, mikäli bakteeri etenee keuhkoihin asti, tai se voi tarttua keuhkoruttoa sairastavasta ihmisestä toiseen pisaratartuntana, jolloin se leviää suorastaan räjähdysmäisesti. Keuhkoruton keskeisimmät oireet ovat voimakas, verinen yskintä sekä oksentelu. Ilman lääkehoitoa keuhkorutto johtaa kuolemaan noin 2-4 päivässä, mutta lääkittynäkin sen selviytymisprosentti on vain 25%.
Verirutto kehittyy keuhkorutosta tai leviää verikontaktin avulla jo tartunnan saaneista ihmisistä. Siinä bakteeri pääsee verenkiertoon ja aiheuttaa verenmyrkytyksen sekä verenpurkaumia, jotka näkyvät tummina läiskinä iholla. Veriruttoon kuolee noin vuorokauden sisällä tartunnan saamisesta, joten vaikka se on rutoista harvinaisin, se on myös tappavin.
Kurkkumätä
Kurkkumätä (tunnettu myös nimellä kuristustauti) on nielussa esiintyvä tulehdustauti, joka tarttuu ihmisestä toiseen syljen välityksellä. Kurkkumädän ensimmäisiä oireita ovat kurkkukipu, nielemisvaikeudet ja kaulan sekä kurkun turvotus. Myöhemmin tulevat kuume, väsymys, päänsärky sekä suun ja kurkun sisäosiin muodostuva limapeite, joka voi vaikeuttaa tai pahimmassa tapauksessa estää hengityksen kokonaan. Tästä johtuukin kurkkumädän vanhakantaisempi nimi, kuristustauti. Kaiken lisäksi kurkkumätää aiheuttava bakteeri luo myrkkyä, joka tekee vaurioita elintärkeisiin elimiin, kuten sydänlihakseen, hermokudokseen ja munuaisiin. Kurkkumädän kuolleisuusprosentti on jopa 25%, mutta taudista parantuneetkaan eivät ole vielä turvassa, sillä kurkkumädän jälkitauteihin kuuluvat mm. sydänlihastulehdus rytmihäiriöineen sekä raajojen kärkiosien halvaustilat. Nämä jälkitaudit esiintyvät yleensä 1-3 kuukauden aikana kurkkumätään sairastumisen jälkeen, mutta kuukausien kuluessa jälkitauditkin väistyvät eivätkä jätä pysyvää haittaa.
Rokko
Tuhkarokko, vihurirokko, parvorokko, vesirokko, tulirokko, isorokko... Rokkotauteja on monia, mutta niille kaikille on yhteistä kova kuume sekä erilaiset iho-oireet, kuten paiseet, punoitus ja kutina. Useimmat rokkotaudit ovat vaarattomia ja menevät ohi itsekseen ilman lääkehoitoa. Niiden oireita voidaan kuitenkin helpottaa erilaisin lääkkein, salvoin ja rohdoin.
Poikkeuksen rokkotautien vaarattomuuteen tekevät kaksi viimeisimpänä mainittua, sillä ilman lääkehoitoa tulirokon kuolleisuusprosentti on 15% ja isorokon jopa 30%. Lääkehoidon avulla molemmista on mahdollista selvitä hengissä, mutta ne tuovat usein mukanaan jälkitauteja, jotka ovat pahempia kuin rokko itsessään. Tulirokko voi aiheuttaa reumakuumetta tai munuaistulehduksia, kun taas isorokko voi jättää pysyviä rokonarpia kaikkialle sairastuneen kehoon sekä aiheuttaa näkö- tai kävelykyvyn menetyksen.
Hinkuyskä
Hinkuyskä on bakteerin aiheuttama ylähengitysteiden infektio, joka tarttuu taudin alkuvaiheessa pisaratartuntana ihmisestä toiseen. Sitä esiintyy kaikenikäisillä, mutta vaarallisin se on alle 20 vuoden ikäisille nuorilla. Taudin keskeisin oire on useita viikkoja kestävä, puuskittainen yskä, jota esiintyy erityisesti öisin. Pahimmillaan ne voivat myös johtaa oksenteluun. Hinkuyskään ei liity muita vaarallisia oireita, mutta potilas saattaa olla väsynyt ja nuutunut, jos yskänpuuskat johtavat valvomiseen ja oksenteluun. Puuskien välillä potilas on kuitenkin hyväkuntoinen ja vähäoireinen. Aikuiset eivät juuri milloinkaan kuole hinkuyskään, mutta nuorille se voi olla kohtalokas - erityisesti, jos he eivät pääse sairaalahoitoon.
Keuhkokuume
Keuhkokuume on keuhkokudoksen tulehdustauti, jonka tyypillisiä oireita ovat nopeasti nouseva kuume, kylki- tai vatsakipu, voimakas yskä sekä hengenahdistus. Potilailla voi myös ilmetä väsymystä, sairauden tunnetta ja sekavuutta. Keuhkokuume on vakava yleisinfektio, joka voi olla tappava lapsien tai heikentyneiden vanhusten kohdalla. Terveet aikuiset harvoin kuolevat keuhkokuumeeseen. Siitä toipuminen on kuitenkin hidasta, sillä lyhyimmilläänkin siinä kestää noin 4 viikkoa. Keuhkokuume tuo harvoin mukanaan vakavia jälkitauteja.
Punatauti
Punatauti on yleisnimitys suolistotulehduksille, joiden tyypillisin oire on veriset ulosteet. Sen muita oireita ovat ripuli, mahakivut, kuume, väsymys, ruokahaluttomuus ja päänsärky. Taudin aiheuttajia ovat tietyt bakteerit ja alkueläimet, jotka kukoistavat huonon hygienian oloissa, kuten slummeissa, tyrmissä, sotilasleireillä ja laivojen ruumissa. Punatauti ei leviä suoraan ihmisestä toiseen, mutta tartunnan voi saada esimerkiksi saastuneesta vedestä tai ruoasta. Toisinaan myös kärpäset ja muut hyönteiset levittävät punatautia uusille alueille. Punatauti kestää noin 4-7 vuorokautta, eikä se ole tappava, kunhan potilas pysyy hyvin nesteytettynä. Harvinaisissa tapauksissa tulehdus voi levitä suolistosta myös muihin sisäelimiin - pahimmillaan jopa keuhkoihin tai aivoihin - jolloin se muuttuu hengenvaaralliseksi ja vaatii välitöntä sairaalahoitoa.
Lavantauti
Lavantauti on salmonella-bakteerin aiheuttama suolistoinfektio, jonka oireita ovat korkea ja pitkäkestoinen kuume, päänsärky, väsymys, ruokahaluttomuus, alaselän kipu sekä ripuli tai ummetus. Taudin edetessä potilaan ihoon ilmestyy ihottumaa, väsymys lisääntyy ja uloste saattaa muuttua veriseksi. Tautia esiintyy erityisesti trooppisilla alueilla, kuten viidakossa, ja se tarttuu saastuneen veden tai ruoan välityksellä. Lavantaudin oireet alkavat vähitellen ja kehittyvät viikko viikolta voimakkaammiksi; pahimmillaan se on kolmannella viikolla, mutta jos siitä selviää, paraneminen alkaa neljännellä viikolla. Hoitamattoman lavantaudin kuolleisuusprosentti on jopa 30%, joten se vaatii aina sairaalahoitoa. Tauti on saanut nimensä siitä, että se ajaa potilaan "lavalle" eli petiin hyvin pitkäksi ajaksi - noin 1-2 kuukaudeksi, riippuen siitä kuinka ripeästi potilas lähtee paranemaan.
Keripukki
Keripukki on C-vitamiinin puutoksen aiheuttama tauti, jonka lukuisiin oireisiin kuuluvat muiden muassa väsymys ja heikotus, sienimäiset ikenet, limakalvojen verisyys, ruokahalun puute, kärttyisyys, ripuli, painon putoaminen, hengityksen tiheneminen, kuume, luusäryt, lihassäryt sekä ihomuutokset, kuten tummat läikät, haavoituminen ja mustelmaherkkyys. Potilaan hampaat saattavat löystyä ja irtoilla ja hänen hiuksensa saattaa kaljuuntua ja irtoilla kokonaisina tuppoina. Pitkään jatkunut puutostila johtaa yleensä ihon ja silmien keltaisuuteen, paheneviin lihas -ja luusärkyihin, voimakkaisiin kouristuksiin ja hengenvaarallisiin komplikaatioihin, kuten aivoverenvuotoon. Ainoa keino parantua keripukista on saada C-vitamiinitasonsa kohtuulliseksi, jonka jälkeen potilaan kunto alkaa kohoamaan ja oireet katoavat hiljalleen.
Lepra
Lepra eli spitaali on krooninen sairaus, joka aiheuttaa rujoja epämuodostumia kaikkialle potilaan kehoon. Nämä epämuodostumat alkavat läiskinä ja paiseina, mutta kehittyvät lopulta vääntyneiksi raajoiksi, mädättyväksi lihaksi sekä erilaisiksi surkastumiksi erityisesti kehon ulompiin osiin, jonka seurauksena esimerkiksi varpaat, korvat tai hampaat saattavat irrota omia aikojaan. Lepra on monin tavoin tuntematon ja pelottava tauti, sillä sen tartuntatapaa, saati parannuskeinoa ei tiedetä. Sen vuoksi sairastuneet pyritään eristämään muusta yhteiskunnasta - joissain tapauksissa heidät jopa tapetaan ennen kuin he ehtivät sairastuttamaan muita. Pitkälle kehittynyt lepra voi aiheuttaa aistien menetystä, hermostovaurioita, neliraajahalvauksen tai jopa kuoleman. Lepraan sairastuminen on aina kuolemantuomio, sillä jos tauti itsessään ei vie henkeä, sen tekee viimeistään muiden ihmisten vihamielisyys ja yhteiskunnasta eristäminen. Sairastuneet kun harvoin kykenevät huolehtimaan itsestään, joten he kuolevat yksin erämaassa nälkään, kylmyyteen tai muihin tauteihin.
Sukupuolitaudit
Sukupuolitauteja on kymmenittäin, mutta koska suurimmassa osassa niistä on samanlaisia tartuntatapoja, oireita ja riskejä, ne esitellään tässä yhtenä kokonaisuutena. Sukupuolitaudit tarttuvat nimensä mukaisesti sukupuolisuhteiden välityksellä, mutta ne voivat tarttua myös esimerkiksi veren tai syljen kautta. Noin 90% sukupuolitaudeista esiintyy oireettomina tai vähäoireisina, jolloin kantaja itsekään ei tiedä taudista, mutta levittää sitä eteenpäin. Näiden tautien yleisiä oireita ovat verinen vuoto, virtsaoireet, kirvely, alavatsakipu, erilaiset paiseet, ihottumat ja haavaumat sekä virtsaputkentulehdukset. Harvinaisissa tapauksissa pitkälle kehittynyt sukupuolitauti aiheuttaa rujoja paiseita ja epämuodostumia kaikkialle potilaan kehoon. Hoitamattomat sukupuolitaudit voivat myös aiheuttaa muita vakavia komplikaatioita, kuten esimerkiksi kohdun, munanjohtimien tai munasarjojen tulehduksia, vaurioita ja tukkeumia sekä kohdunulkoisia raskauksia (naisilla) ja mielenterveysongelmia ja hedelmättömyyttä (miehillä ja naisilla).